maanantai 9. heinäkuuta 2012

PUNKKIA KEN PELKÄÄ?



Päätin nyt ottaa hetken aikaa ja kirjoittaa ajatuksiani tästä aiheesta, koska olen nyt usean vuoden ajan seurannut keskustelua ja kokemuksia siitä miten koirien omistajat reagoivat punkkeihin ja koirat niiden torjumiseen.

Pohjalle hieman tietoa jota olen eri tahoilta imuroinut pääkoppaani.

Puutiaisen eli punkin lisääntymisen edellytys on se että se saa imettyä tietyn määrän itseensä jonkin nisäkäseläimen verta.
Punkkin "purema" sinänsä ei ole vaarallinen tai myrkyllinen kellekkään mutta "syljen" jota se eriittää imiessään verta, eli erite jolla se ohentaa verta itselleen sopivaan muotoon, sisältää ensyymejä jotka voivat saada aikaan nisäkkäässä paikallisen tulehdustilan. Tulehdus voi levitä paikallisesta koko kehoon ja sitä kautta myös hermostoon jolloin syntyy borrelioosi tila. Ja tämä tila on käsittääkseni se jonka pelossa koiria "myrkytellään" vimmatusti.

Mutta mutta, mikä se koiralle pahin myrkky sitten olikaan?
Useamman kerran kesässä kuulen ja näenkin tapauksia joissa koira on saanut kemiallisista punkintorjunta aineista niin pantojen kuin nahkaan laitettavien sivelyliuostenkin takia lieviä- erittäin vakavia allergisia reaktioita. Ja jos nyt facebookkia on uskominen, niin kuolemantapaukseen asti johtavia myrkytystiloja.

Vakavia ja ikäviä juttuja.
Mutta paljon on vielä "kaikessa hiljaisuudessa" asioita mitä vähemmän silmällä näkyviä ja pitkällä juoksulla tulevia vauriota aiheuttavat nämä nk. torjunta aineet.
Lista jo todistetusti kyseisistä aineista syntyneistä vaurioista on mielestäni kammottava.
Maksan vaurioita, munuaisten lamaantuminen, hermostollisia halvauksia, hormooni tuotannon sekoaminen, haiman toiminta häiriöt jne. jotka hyvin monessa tapauksessa tuottavat elinikäisiä ongelmia. Ja luoja paratkoon kuinka paljon on vielä sellaisia joita ei ole "havaittu" missään muodossa.
Aineet joita on nyt käytetty on kuitenkin tulleet suurempaan levikkin vasta muutamia vuosia sitten.
Itse esim. elimistön myrkyttymiseen pikkuhiljaa perehtyneenä, olisin kovastikkin huolissani näistä nk. kerrannais vaikutuksista.
"Ei tää ikinä oo saanu mitään oireita tosta litkusta" ja sitten yks kaks 3. kesä kun litkuja on hölvätty koiraan 4-6 viikon välein 3-4 kertaa kesässä sen munuaiset ykskaks lakkaa toimimasta.
Tai huippuluokan jalostusuros ei enää saakkaan narttuja tiineeksi.
Tai koiran yleiskunto laskee simissä ja "elvyttäminen" tuntuu äärimmäisen vaikealta.

Ja kaikki tämä myrkyttäminen vain sen takia että, punkin"purema" joissakin harvahkoissa tapauksissa aiheuttaa paikallisen ihotulehduksen joka paranee ihan haavan puhdistus tyyppisellä operaatiolla.  Hyvin harvoissa tapauksissa aiheuttaa koirassa tulehdustilan, johon kyllä antibioottikuuri puree. Joissakin äärimmäisen harvoissa tapauksissa koira joutuu borreloosin valtaan joista vielä harvemmissa tapauksissa koiran eliniän aikana aiheutuu koiralle sellainen rappeuma että se siitä kovasti paljon kärsisi tahi sen vuoksi pitää lopettaa.

Kyllä, olen kuullut ykstäis tapauksia maamme eteläisimmästä osasta sekä naapuristamme Ruotsista että koiria on borrelioosiin kuollut. Mutta jälleen kerran, mikä on ollut koiran yleiskunto ja elimistön tila ennen punkin puremaa? Jo jotain pohjasairautta sairastavat tai heikot vanhukset ovat luonnollisesti alttiita kaikille infektioille. Hieman viitteenä tähän mainittakoon tapaus että, 13 vuotias kiinanpystykorva oli kuollut ruusunpiikin aiheuttamaan verenmyrkytykseen.

Haluaisnkin nyt havahduttaa ihmisiä pohtimaan, että onko se punkkipelko niin kovin järkevää? Ja johtuuko se kenties enemmän itsekkäistä syistä ja inhosta tuota loiseliötä kohtaan, vai oikeasti järkevästä huolenpidosta lemmikkiään kohtaan?

Ja omalta kokemuspohjaltani taasen seuraavia peilejä.
Kyllä, olen nyppinyt koiristani valehtelematta useita kymmeniä punkkeja joka vuosi.
Ennätys lienee, musta tanskandoggi-sakemanni Dino, 52 punkkia yhdellä istumalla. Saletisti 99 prosettia saman päivän aikana tarttuneita. Kyllä ällötti.
Kyllä, olen kerännyt lattialtamme useamman kerran kuussa jo "jalallisiksi rusinoiksi" ehtineitä pudottautuneita yksilöitä. Kaikkia ei vaan huomaa heti pienenä koirasta. Kyllä ällöttää.
Kyllä, olen useita kertoja kullut kun jalan alla kuuluu kruts, ja tajuaa astuneensa tälläisen pinkeän rusinan päälle. Kaikkia ei vaan huomaa heti sieltä lattialtakaan. Kyllä ällöttää.
Kyllä, lapseni konttaavat lattialla koirien seassa. Ei ällötä.
Kyllä, koiramme saavat maata sohvalla. Ei ällötä, muut kun irtokarvat ja mahdollinen hiekka. Makuuhuone sensijaan on pelkästään ihmisten reviiriä.
Kyllä, punkeista huolimatta koirani saavat juosta heinikossa.

En pelkää punkkeja tai borreliaa. Siitä huolimatta että useita yksilöitä olen myös itsestänin vuosien saatossa nyppinyt/ nypityttänyt. Ja korkea mahdollisuus oireista päätellen on, että itse sairastan neurologiseksi edennyttä borrelioosia. ("Vaikea" ja suomessa haluttomuus tutkia vaivaa ehkä enemmän).
 Ja vaikka punkkeja on aina ollut, olkoonkin että niiden määrä on saattanut lisääntyä vuosien saatossa, yhdelläkään koiristani, koko elämäni aikana, ei ole borreliaa tai siihen viittaavaa havaittu. Ja liikuttu on, myös rannikkosuomessa.

Koirieni elimistön myrkyttämistä sen sijaan pelkään ja madotuksetkin teen normaalisti aikuisille koirille vain n.kerran vuodessa, tai jos tarvetta selkeästi ilmenee.

Ja jos punkkiesiintymät vaikkuttavat oikein hulppeilta niin torjun niitä koiristani seuraavilla aineilla.
Biospotix 100% luonnollinen niskaan siveltävä yrttivalmiste jonka haju pitää punkit loitolla n.4 viikkoa käsittelystä.

T-puu öljy (tea tree oil) jota sekoitetaan n. 20 tippaa 2dl vettä ja sumutetaan suihkepullolla koiraan. Tehoaa melko hyvin myös mäkäräisiin ja hyttysiin myös ihmisillä ja hevosilla. Tätä tai aloe vera geeli voi sipaista punkinpurema kohtaan, estää tulehtumista.

Eteerisistä öljyistä melko hyvin tehoaa myös nk. flunssaöljy jota voi sumuttaa tai sivellä laimennettuna iholle tai karvoihin.  t-puu öljyn lailla löytyy luontaistuotekaupasta.

Jo kiinnittyneen punkin saa parhaiten irti että tarttuu sitä mahdollisimman läheltä koiran ihoa kynsillä/ pihdeillä tiukasti kiinni ja kiepautta hieman vastapäivään ja nyppäsee sen suoraan ylöspäin irti. Näin yleensä punkki tulee kokonaisena pois. Pään sisään jäämistä pelkääville tiedoksi. vain nk. tartunta väkäset saattavat harvoin jäädä ihoon, mutta tämäkään ei ole mitenkään vaarallista.
Makkinoilla on satoja malleja punkkipihtejä, niille jotka eivät sormin sitä tohdi /pysty irottamaan.
Pyydä toki jos mahdollista, jotain kokenutta näyttämää tai neuvomaan hommaa. Näin olet toimiessasi itsevarmempi ja koira ei koe epäröivää energiaasi heikkoutena ja taipuu hoitoon helpommin.

Kehotan siis miettimään onko se punkki oikeasti niin suuri uhka koirallesi, että siitä kannattaa vaarantaa koiran terveys kemikaaleilla ja sressata itsensä ja jälleen kerran heikentää turhalla epävarmuudella omaa johtajuuttaan. Vai olisiko viisasta tyytyä luontaisiin menetelmiin? Tutkia koiraa punkkienkin varalta siinä ihan rapsuttelun ohessa. Reippasti vaan poistaa tarttunneet punkit. Tehdä reippaita rentouttavia lenkkejä luonnon helmaan ja nauttia koiransa kanssa kesästä.

Jos jäi tästä kysymystä ilmoille tai tarvitset apua koirasi kanssa mihin tahansa, älä epäröi ottaa yhteyttä Koirakorjaajaan.

Rentojen kesähetkien puolesta, sinun ja koirasi avuksi
Kati
   
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti