sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pennusta tasapainoiseksi koiraksi

Onneksi olkoon! Olette valinnut kaveriksenne ja perheen jäseneksenne ihmisen parhaan ystävän, koiran.
Tässä kerron hieman vinkkejä ja ohjeita kuinka koiranpennun kanssa tulisi toimia ja kuinka häntä tulisi kasvattaa jotta perheessänne asuisi koko ikänsä tasapainoinen ja terve koira.
Tämä teksti on alustava ja suuntaa antava kaikille pennun omistajille ja heidän perheenjäsenilleen. Mitä kaikkea ikinä matkan varrella tuleekin vastaan suosittelen aina ottamaan yhteyttä kasvattajaan tai allekirjoittaneeseen.
Kasvattaja yleensä tuntee rotusi erityispiirteet hyvin ja osaa antaa ohjeita juuri kyseistä koiraa koskien. Kannattaa muistaa kuitenkin se että kaikki kasvattajat eivät valitettavasti ole sydämellä ja taidolla kasvatustyössä mukana, joten jos jokin asia tuntuu sinusta kummalliselta vaikka kasvattaja niin sanoikin, älä epäiröi kysyä toista mielipidettä.
Allekirjoittanut taas on touhunnut koirien psygologian, tottelevaisuuskouluttamisen ja ruokinnan parissa yli parivuosikymmentä joten kokemusta ja apuja löytyy ja kysyttäessä jaan niitä mieluusti. Parempi liian aikaisin kuin hetki liian myöhään. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Ja vaikka aikaisempaa kokemusta koirista olisikin aina voi tulla vastaan jotain uutta ja yllättävää, eikä tietojen "päivittäminen" ole pahaksi kellekkään.
Kun pennun ja nuoren koiran kanssa näkee aluksi "vaivaa" palkitsee se moninkertaisesti itsensä. Kouluttamista josta mielummin puhun itse kasvattamisena, ei voi aloittaa liian aikaisin, luontokin aloittaa sen heti kun pentu sukeltaa emokoiran mahasta maailmaan.
Koira on käytöstapa kasvattamattomana pahimmillaan maailman pahin riesa.
Oikeaan tasapainoiseen rooliin kasvatettuna ja laumaan sopeutettuna maailman paras ystävä. 90% on "kiinni narun toisesta päästä" eli lauman johtajasta.
Antoisia hetkiä uuden karvakuonoisen elämänkumppaninne kanssa!


Pentu tulee uuteen kotiin
Autossa matkustaminen
Jo ensimmäisestä automatkasta lähtien kannattaa pennulle luoda turvallinen kuva autossa matkustamiseen, jotta jatkossakin autossa matkaaminen olisi vaivatonta. Ensimmäinen matka sujuu yleensä parhaiten jonkun turvallisen ihmisen vieressä tai sylissä, (niin että kuljettaja saa keskittyä ajamiseen rauhassa) Tässä on pennun ensimmäinen johtajaansa leimaantumisen paikka. Pentua EI kannata sen ollessa hermostunut silitellä ja puhella sille rauhoittavasti, säälin tunteet sen emosta ja sisaruksista erottamiseen kannattaa siirtää pois mielestä. Hermostuneen pennun silittely saattaa johtaa siihen että se kokee että sen reaktio on oikea ja hyväksyttävä ja helposti jää toimimaan tähän käytökseen aina autossa. Pentu tarvitsee nyt ensimmäistä kertaa elämässään vahvaa laumanjohtajaa. Luonnossakin kun emokoira vieroittaa pentunsa, pentu leimautuu lauman vahvinpaan ja alkaa seurata tätä. Kun ihminen huokuu pennulle itsevarmaa rauhallista energiaa, pentu kokee olevansa turvallisessa seurassa. Pahoinvointi on ensinalkuun hyvin tavallista, joten ruokinta kannattaa hoitaa paria tuntia ennen tai vasta automatkan jälkeen. Aluksi matkoille mukaan kannattaa varata jokin vähemmän arvokas huopa, sanomalehteä ja talouspaperia, vahingon sattuessa siivouksen helpottamiseksi. Pentua ja nuorta koiraa kannattaa ottaa autoilemaan silloin tällöin vaikka ei olisi niin tarvettakaan. Tämä on erinomaista aikaa opettaa pennulle autossa matkustamista ja käyttäytymistä vastaisuuden varalle. Mistään tilanteesta ei pennulle saa tehdä numeroa, vaan kaikkeen tulee suhtautua tyynen rauhallisesti kuin näyttäen pentukoiralle esimerkillistä matkustamista. Varsinkin silloin kun autossa on kuljettajan lisäksi "appari" joka voi tarvittaessa rauhoittaa ja komentaa koiraa. Autossa kuuluu maata tai korkeintaan istua, paikallaan ollen hiljaa. Jos jotain muita toimintoja, kuten ympäri pyörimistä, vikinää, haukuntaa tms. esiintyy siitä komennetaan HETI. Murahdus ja kosketus kaulan aluelle, aivan kuin emokin ilmoittaa pennulle että nyt sen riehuminen luppuu. Mikään ei ole kamalampaa kuin takapenkillä vapaana hääräävä koira joka matkustajien korvien tärykalvot kappaleiksi "vahtiessaan" vastaantulijoita ja tekee sisustus remontin autoosi sinun käväistessä kaupassa. Kun tässäkin asiassa nähdään pentuvaiheessa hieman vaivaa, on matkustus huoletonta koiran ollessa aikuinen.
Koiran totuttua autokyytiin kannattaa kaikkien matkustajien ja koirankin turvallisuuden takaamiseksi hommata koiralle häkki, turvaverkko tai turvavöihin kiinnitettävät valjaat.
Muistanette että koiraa ei saa jättää autoon kesällä. Varjoisassakin paikassa, vaikka ikkunat olisivat auki, auton lämpötila kohoaa hengen vaaralliseksi hyvin lyhyessä ajassa. Kyllä se lähikaupassa pistäytyminen voi olla liian pitkä aika. Lämpöhalvauksen , joka pahimmassa tapauksessa johtaa koiran kuolemaan, riski on kesäaikaan hyvin suuri. Joten kovin lämpimillä ilmoilla koira kannattaa ottaa aina ulos hihnaan tai jättää suosiolla kotiin.
Autoihin on saatavana kaikenmoisia lisävarusteita, esim. ikkunoitten väliin laitetavia ritilöitä joilla ikkunat voi jättää "auki" tai farmarimallin lukittavia häkkejä jolloin takaluukun voi jättää auki. Mutta muista että nämäkin ovat vain lyhytaikaisia apuja ja auton tulee olla taatusti varjossa silloinkin.
Jos autossasi on nk. taukoilmastointi joka pitää ilman jäähdytettynä vaikka auto ei olisi käynnissä, jätä siitä tiedote auton ikkunaan koiran ollessa autossa, jotta vältytään vääriltä hälytyksiltä.

Uusi koti ja uudet perheenjäsenet
Kun pentu tuodaan uuteen kotiin sen annetaan valvonnan alla omaa tahtiaan tutustua paikkoihin. Kuitenkin niin että jokaiseen huoneeseen ihminen menee koiran edeltä ja ikäänkuin esittellee paikan reviirinä jolle pentu on kutsuttu. Jos talossa on muita lemmikkejä, niiden kannattaa antaa myös rauhassa tehdä tuttavuutta uuteen tulokkaaseen. Jos esim. kissa sähähtää pennulle ja menee sitten omiin oloihinsa, kannattaa sen antaa olla. Tulee sitten paikalle kun katsoo itselleen sopivan ajan. Pentu ymmärtää kyllä yleensä kissan "häivy" viestinnän jos pentu yrittää liiallista tuttavuutta. Kissa joka ei ymmärrä pelätä koiraa onkin yleensä enemmän vahdittava. Pennun leikkiminen on helposti kissalle liian rajua ja siihen on puututtava kieltämällä pentua koskemasta kissaan. Tarvittaessa taas tiukka murahdus ja "puraisu" sormilla kaulan alueelle. Tämä kannattaa tehdä myös silloin kuin pentu koittaa jahdata kissaa. Pian se oppii että kissa on lauman jäsen jota ei hätistellä.
Toiset koirat ottavat yleensä pentukoiran mutkitta vastaan koska sen "pennunhaju" viestii sen olevan vielä lapsi ja ehkä jopa "suojelukohde". Kuitenkin toinen koira on syytä pitää tyynessä tilassa sen tutustuessa pentuun, näin vanhemmasta koirasta voi saada oivankin roolimallin pennulle.
Perheen lapsille on myös tarpeeksi selkeästi ja tiukasti selvitettävä kuinka pennun kanssa tulee toimia. Pentua ei saa raahailla sylissä paikasta toiseen, se ei ole nukke. Jos pentu kuitenkin halutaan ottaa syliin tehdään se lattialla istuen, niin että' toinen käsi on pennun pepun alla ja toinen etutassujen alla. Jos pentu pyrkii pois sylistä, tulee se päästää varovasti lattialle. Ei koskaan saa antaa hypätä. Koira ei ole sama kuin kissa ja jo puolen metrin korkeudelta tehty loikka voi aiheuttaa nyrjähdyksiä tms. Myös ovissa kulkiessa pitää aina katsoa taaksensa. (koskee luonnollisesti myös aikuisia) Pieni koiranpentu on uskomattoman nopea liikkeissään ja tulee ihmisen perään nopeammin kuin kukaan voi uskoa. Ja häntä tai tassu on helposti oven välissä. Kun pentu nukkuu sitä ei saa mennä herättämään. Pennusta joka ei saa nukkua rauhassa tulee helposti hermostunut tai epävarma. Myös maha voi mennä sekaisin.
Pennulle näytetään uusi koti rauhallisesti, sen annetaan vapaasti haistella paikkoja mutta jokaiseen uuteen huoneeseen ihminen, laumanjohtaja, menee aina ensin.
Jos talossa on paikkoja joihin koira ei saa mennä, tulee niihin meneminen kieltää heti alusta lähtien. (ks. lisää koulutus) Jo tässä vaiheessa pennulle on hyvä tehdä selväksi että ovissa ei ryntäillä ja lauman johtaja ja kaikki muutkin lauman ihmisjäsenet kulkevat ovista AINA ensin. Koskee myös portaissa kulkemista. Kiilaaminen on ehdottomasti kiellettävä. Koira on seuraaja ja tulee perässä.


Oma peti ja sisällä oleilu
Koiralle tulee antaa oma paikka, peti, johonkin rauhaisaan normaalilämpöiseen paikkaan. Nurkka tai seinusta josta ei jatkuvasti kulje joku ohitse, ja josta koira voi kuitenkin tarkkailla perheen toimintoja, on petille hyvä paikka. Myynnissä on valikoimaa joka lähtöön tai käsistään kätevät nikkaroivat/ompelevat itse. Pääasia on että alusta on hieman pehmeämpi kuin lattia. Kätevää olisi jos pedin pinta-osan voisi helposti irrottaa ja pestä esim. koneessa tarvittaessa. Voi olla että pentu ei ensin alkuun kelpuuta petiänsä ja ja nukkuu siellä minne milloinki vauhti hiipuu, mutta myöhempää ajankohtaa ajatellen on hyvin tärkeää että tämä oma paikka on olemassa.
Sohva jossa ihmiset oleilevat, ei ole koiran peti vaikka koira olisikin sinne tervetullut. Koiran peti on sen turvapaikka ja rauhan tyyssija. Kun koira oleilee petillään sitä ei saa komentaa, torua, eikä millään tavalla häiritä. Esim. harjaamista tai kynsienleikkuuta ei koskaan suoriteta petillä. Kun ollaan lähdössä esim. ulos, koira laitetaan hihnaan vasta kun se on kutsuttu pois petiltää. Koira voidaan lähettää petilleen, käskeä pysymään siellä, ja halutessa kutsua pois sieltä, mutta sen olessa petillään sille ei tehdä mitään, vaan annetaan sen olla rauhassa. Jos koira on komemennettu petileen se saa omaa tahtiaan rauhallisena ja tyynenä poistua sieltä, mutta jos ei toivottu toiminto jatkuu se voidaan komentaa takaisin petilleen.
Tässä on myös tärkeää että perheellä on yhteinen käsky joka tarkoittaa petille menoa.
Pentu voi ensi alkuun, varsinkin yöllä, hieman itkeskellä kaivatessaan emäänsä ja sisaruksiaan, mutta sopeutuu uuteen laumaansa yleensä nopeasti. Tässä vaiheessa voi olla suuri kiusaus ottaa pentu viereensä sänkyyn tai sohvalle. Mutta jos ottaa yhden kerran voi olla vakuuttunut siitä että koira makaa aikuisenakin sängyssä tai sohvalla. Jos ei halua niin käyvän on pysyttävä lujana ja kuunneltava pientä vikinää kerran tai pari. Koira hakee paikkaansa laumassa ja tämä on yksi osa sitä. Myöskin säälin tunteet pitää tässä siirtää sivuun, koira ei kaipaa sääliä vaan rauhallista, jämäkkää laumanjohtajan turvallista energiaa. Tukevat rajat ovat rakkautta.
Koiraa ei saa eristää johonkin tiettyyn huoneeseen nurkkaan tai häkkiin. Koiralla täytyy olla jonkinlaista liikkumavapautta, myös sisätiloissa. On ymmärrettävää jos esim. makuuhuone on koiralta kielletty alue, mutta eteisen nurkkaan sitä ei saa kahlita tai häkkiin sisätiloihin telkeäminen on pahaksi koiralle.
Pentuaikana on ymmärrettävää että koira voidaan "eristää" johonkin tiettyyn tilaan, esim. niin että kaikkin huoneisiin eim ole pääsyä, tuhojen ja sotkun välttämiseksi, mutta vain siksi aikaa kun ihmisiä ei ole kotona. Jos pentu jätetään kotiin toisen aikuisen koiran kanssa ja on pelko ettei homma ole balanssissa, niin koirat tulee eristää toisistaan vain portilla, niin että ne kuitenkin näkevät toisensa. Pikkupennun 8-12 vko ikäisenä olisi suotavaa, että yksinoloa ei olisi aluksi kuin max.4h kerrallaan. Tässäkään kohtaa en suosittele käyttämään häkkiä. Muuna aikana tulee sen saada opetella normaalia elämää perheen seurassa. Sisätiloissa koiraa ei saa koskaan pitää kytkettynä. Tälläinen koira voi kokea olonsa hyvin ahdistetuksi. Se voi muuttua masentuneeksi tai agressiiviseksi.
Kun pennulle näytetään perheen kesken yhteneväiset rajat ja liikuntaa niin että se selvästi väsähtää, sen yksin jääminen on helpompaa. Kun laumanjohto lähtee ulos ovesta pitää muistaa, kuten aina, huoleton tasapainoinen mielentila. Huolestunut tai pahoillaan pennun yksinjäämisestä oleva ihminen huokuu energiaa, joka on kaikkea muuta kuin johtajan energiaa ja se saa pennun psyyken suuren hämmennyksen ja pahoinvoinnin valtaan.

Sisäsiisteyteen opettaminen
Kun pentu tulee taloon, sisäsiistiksi opettaminen pitää alkaa välittömästi.
Pentukoiran rakko on kovin pieni ja pidätyskyky lähes olematon. Mieluiten ulokoven läheisyyteen laitetaan sanomalehtiä eli paikka johon on "lupa" tehdä tarpeet hädän yllättäessä. Silloinkin kun ihmisiä ei ole kotona. Myös yöllä on varmaa että hätä tulee ja tuskin on silloin kukaan viemässä ulos. Kaikkein vaikeimmin pestävät "persialaismatot" kannattaa siirtää evakkoon muutamiksi viikoiksi. ;-) Pentu pissaa usein hyvin pian herättyään. Ja kakka tulee myös usein n.10min päästä ruokailusta tai heräämisen jälkeen. Nämä ovat helppoja kiinnekohtia siisteysopetuksen aloituksessa. Heti kun pentu herää se viedään ulos (vaikka et itse olisikaan vielä täysin hereillä ;) ja heti miten ruuan jälkeen ulos. Pentua voi aina kehua kun homma toimi niinkuin pitikin, mutta muista, ei mitään ylitsevuotavaa hyvähyvähienoaupeeta liturgiaa, äänellä jota ikinä muutenkaan et kuvittele järjellisen ihmisen käyttävän. Tyyni matalalla äänellä kehu, jonka takana on ihmisen tasapainoinen ja tyytyväinen energia toimii parhaiten.
Usein pentu myös pyörii levottoman näköisenä, ikäänkuin etsien paikkaa tehdä tarpeensa. Tämä on myös selkeä merkki siitä että kohta lirahtaa tai syntyy liukumiina. Ja tässäkin kohtaa lipokkaat jalkaan ja ulos pika pikaa. Pian pentu oppii kyllä pyytämäänkin ulos, valitettavasti usein muutama hätäinen "piipaus" menee ihmisiltä ohi korvien. Kun tähän ehtii reagoimaan ja tarpeet tulevat kehujen saattelemana ulkoilmaan, sisälle tulevien tarpeiden määrä vähenee kovin mukavaa vauhtia. Jos näyttää että nyt just tulee etkä ehdi viemään pentua ulos, siirretään se nopeasti sanomalehti vyöhykkeelle ja annetaan pissata rauhassa sinne. Vahinkojakin toki sattuu mutta niistä ei pentua saa torua. Paras kun siivoaa lätäkön /kasan pois kaikessa hiljaisuudessa kiinnittämättä pentuun sen kummempaa huomiota. Kun ulos pissaamisesta saa kehuja ja positiivista huomiota se on pian pennun mielestä kivaa jota kannattaa yrittää. Kun heti aluksi ollaan viitseliäitä pennun ulkoilutuksen suhteen ja kaikki perheen kynnelle kykenevät osallistuvat siihen, yleensä pentu on hieman rodusta ja sukupuolesta riippuen täysin sisäsiisti n. 4-5kk vanhana.

Aikataulut ja ulkoilu
Pennulla on aluksi hyvä olla suhteellisen säännölliset ruoka-ajat kun ruokinta aluksi tapahtuu 3 kertaa päivässä. (kasvattajan ohje) Tämän mukaan tulevat myös siis ulkoilu aikataulut.
Talvisaikaan Pentu ei aluksi siedä olla pitkiä aikoja ulkona. Varsinkin jos on pakkasta. Muutamasta minuutista n. puoleen tuntiin on aluksi hyvä. Ja luonnollisesti niin paljon toistoja kuin on päivän aikana mahdollista. Kesäaikana vaikka koko päivä, kunhan paahteelta pääsee varjoon tarvittaessa.

Pennulle parasta fyysistä liikuntaa on vapaa ehtoinen leikkiminen ja liikkuminen vapaana. Jos pennulla on lekkikaverina toinen koira, on pidettävä huoli ettei leikki ole liian rajua, mutta muuten toisen koiran seura vaikkapa vain silloin tällöin, on erittäin hyvästä pennun niin fyysiselle kuin henkisellekkin kehitykselle. Pennulle kannattaa heti alusta asti suoda kontakteja toisten koirien kanssa. Terveet rokotetut koirat eivat ole terveys riski vielä rokottamattomalle pennullekkaan. Suurempi riski on että pentu kasvaa ensimmäiset viikot uudessa kodissaan vailla koiralle tarpeellista koirakontaktia. Vain koirapuistoja ja koirien massatapahtumia kannattaa välttää ennen rokotusuojan voimaantuloa. Kuitenkin hihnanakävelyn kurinalaisuus on syytä opettaa hetimiten.
(blogistani löydät jutun tästä, Ylös, ulos ja lenkille..)
Pikkuhiljaa kun ruokintakerrat harvenevat kahteen kertaan/ pvä ja pentu kasvaa ja pidätyskyky paranee, kannattaa koira totuttaa siihen että, kun ihmiset nukkuu, niin koirakin nukkuu. On karmea rasite jos itse saisit sunnuntaiaamuna nukkua pitkään, mutta koira vaatii ruokaa ja lenkitystä aamu kuudelta. Tämän voi opettaa käskemällä koiraa olemaan hiljaa yöllä. Yleensä koira oppii tämän automaattisesti ja jos myöhemmin pitää meteliä yöllä on siihen ilmeinen syy. Esim. akuutti hätä tai normaalista poikkeavaa liikettä ulkona. Alle ½vuoden vanhaa koiraa kannattaa ruokkia 3kertaa päivässä ja lenkittää useita lyhyitä lenkkejä. (he joilla on oma piha pääsevät tässä paljon helpommalla koska koira voi pienten lenkkien sijaan ulkoilla vapaana pihalla) Vanhempi koira pärjää 2 kertaa päivässä tapahtuvalla ruokinnalla. Myös ruoka-aikoja ei kannata totuttaa mitenkään minuutilleen. Muutaman tunnin heitto ruuan saamisessa aamuin illoin ei mitenkään hetkauta aikuista koiraa ja antaa omistajalleen paljon enemmän liikkuma vapautta. Älä ryhdy koskaan koirasi palvelijaksi.
Koiraa ei saa koskaan lenkityttää tai leikityttää riehakkaasti heti ruokailun jälkeen eikä myöskään ruokkia välittömästi lenkin jälkeen, ainakaan niin kauan kuin läähättää kovasti tai ns. käy kierroksilla. Tämä saattaa aiheuttaa vatsalaukun kiertymän.
Koira kannattaa opettaa syömään makuultaan. Tämä tuo psygologista rauhaa koiran ruokailuun ja isompien koirien kohdalla ei sitten tarvitse ostella mitään korotettuja kuppeja. Kun koira syö rauhassa maaten, se tuntee olonsa ruuan suhteen turvatuksi, ja ruoka menee vatsalaukkuun tasaisemmin ja hyvän pureskelun tuloksena sulavuus paranee. Luontaisesti ruokarauhan taakuulla koirat valitsevat makuultaan syömisen.
Koiraa tulee ulkoiluttaa niin että se saa riittävästi liikuntaa ja muitakin aktiviteettja eikä pääse turhautumaan. Liikunnan tarve vaihtelee paljon rotu - ja koira kohtaisesti.
Liikuntaa kannattaisi harjoittaa reippaasti aina enenkuin koira jää kotiin yksin. Aamullakin 20min.-1h reipas kävely tekee erittäin hyvää niin koiralle kuin omistajallekkin. Aikataulusta huolimatta pääajatuksena kuitenkin niin että kävely on psygologisesti haastavaa, ei energiaa nostattavaa. Kävele koirasi kanssa mahdollisimman paljon, koira on luonnoltaan seuraaja ja nauttii laumanjohtajansa rinnalla kulkemisesta. Muista: koirapuisto ei koskaan korvaa kävelystä saatavaa rauhoittavaa ja rentouttavaa liikuntaa. Koirapuistoon mennään aina vähintään 20min. reipaan kävelyn jälkeen, jotta koirasi on päästellyt "enimmät höyryt" pihalle ja menee koirapuistoon rennon iloisena, jolloinka kohtaamiset toisten koirien kanssa ovat tasapainoisia.
(kats. blogin ylös ulos ja lenkille..)

Käytöskasvatettu koira on tasapainoinen kaveri

Koira lauman jäsenenä
Koira on laumaeläin ja perhe kaikkine ihmisineen ja eläimineen on sen laumaa. Pentu alkaa alusta asti hakea omaa paikkaansa laumassa. Ihmisen täytyy joka kohdassa muistaa tämä ja pyrkiä näyttämään koiralle sen paikka laumassa. On siis otettava huomioon että koira ei ajattele kuten ihminen vaan ihmisen on ajateltava kuten koira ajattelee. Koska koira ei koe ihmistä ihmisenä, vaan ikäänkuin toisena koirana. Esim. tästä syystä koira hyvin usein tutustuessaan uuteen ihmiseen tunkee nenäänsä ihmisen haaruväliin. Koska koirat tekevät niin tutustusessaan toiseen koiraan. Sieltä tulee haju joka kertoo koiralle toisen sukupuolen, iän ja nk. valta-aseman ja hyvin paljon muutakin koiralle olennaista tietoa.
Koiran tulee totella ja kunnioittaa ihmistä eli ihmisen tulee osoittaa ehdoitta olevansa lauman ylempi arvoinen. Ihminen olipa hän sitten lapsi tai aikuinen, isäntä tai tytär, on aina koiraa ylempänä laumassa. Aikuisten jäsenten tulee tämä koiralle osoittaa jos lapsi ei vielä itse kykene. Ei siis ole tarkoitus että koiralta viedään luonto, tai se alistetaan siinä merkityksessä jossa ihmiset alistamisen kokevat, mutta kuten luonnossakin, josta koira kuitenkin on lähtöisin ja alkukantaiset geenit ovat vielä hyvinkin pinnassa, koiralla pitää olla paikka laumassa. Jos koira joutuu/ pääsee ihmisen yläpuolelle voi se luulla että sen tehtävä on olla lauman johtaja ja tämä saattaa aihettaa suuria ongelmia. Koira jolla on liian suuri valta ja vastuu voi helposti olla stressaantunut tai jopa agressiivinen. Koira joka on pidetty ja rakastettu lauman jäsen, joka tietää paikkansa laumassa, voi hyvin ja tuntee olonsa turvalliseksi. Pentu oppii nopeasti paikkansa kun vain ollaan määrätietoisia. Miltei poikkeuksetta aikuistumis vaiheessa ja joskus myös nuoruusiällä, koira koettelee rajojaan. Ketä ja mitä pitää ihan oikeasti totella ja olisiko laumassa ylöspäin pääseminen sittenkin mahdollista. Ovatko ihmiset varmasti riittävän määrätietoisia vastuussaan lauman turvallisesta johtamisesta. Joka asiassa.
Koiralle tulee ikäänkuin uhma-/murrosikä, joka on todelisuudessa sitä että vaistot käskevät hakemaan paikkaa lauman hierarkiassa.
Ja aina ja taas kerran on muistettava että MÄÄRÄTIETOISUUS on VÄLTTÄMÄTTÖMYYS! Mikä tänään on sallittua ei huomenna voi olla kiellettyä. Ja toisinpäin. Mitä et halua että koira tekee aikuisena et saa sen antaa tehdä pentunakaan. Myös perheen keskuudessa ns. lauman sisäiset säännöt pitää olla yhteiset. Koira ei osaa ajatella että kun isäntä antaa luvan olla sovalla ja emäntä kieltää niin mikä on oikein. Tai että aurinkoisina päivinä saan maata sohvalla ja sateisina kun olen kurainen en saa maata. Ihmisen on otettava kaikki seikat huomioon koiraa opetetaessa ja sääntöjä luotaessa. Jos säännöt ovat eriäväiset tai muuttuvat miten milloinkin koira hämmentyy ja voi alkaa ilmetä ns. häiriökäyyttäytymistä. Koira hakee joka asiassa johtajaa. Jos se ei sitä mielestään koe saavansa, niin perusluonteesta riippumatta luonto ajaa koiran johtajaksi.

Komentaminen ja toruminen
Jos ja mitä todennäköisimmin kun, pentua joudutaan komentamaan jostakin kielletystä tekemisestä, hyvä tehdä se yksinkertaisesti murahtamalla normaalilla tai siitä hieman matalammalla äänen voimakkuudella. Turhaa on höpötellä mitään muuta koira tuskin ottaa sitä kuuleviin korviinsakaan. Huutaminen on myös turhaa. Auktoriteettisi vain kärsii ja loppupelissä voi olla vain niin että koira ei enää reagoi muuhun kuin huutoon jos enää siihenkään. Heti jos yksi Murahdus tuota toivottua tulosta otetaan niin pian kuin mahdollista hieman niskasta kiinni ja "tukistetaan" eli "puraistaan" ja toistetaan murahdus. Tämä on pentujen emän ja muiden lauman jäsenten luontainen tapa kertoa pennulle että kyseinen asia ei ollut luvallista tehdä. Pian pentu oppii yhdistämään murahduksen ja niskasta tukistamisen ja pelkkä murahdus useiimiten riittää. Tavaroilla heitteleminen tai läpsiminen ei ole millään tavalla luontaista vaan koirasta voi tulla arka esim. kohotettua kättä kohtaan.
Muistuttaisin myös tässä asiassa, että komento, niinkuin kaikki muutkin komennot, on aina saatettava loppuun asti. Muuten koira oppii kurittomaksi tai hämmentyy.
Komentajan energian tulee olla hyvin tyyntä ja auktoritääristä. Koira näkee kaiken ns. yli- tai alienergian heikkona energiana. Kun on komennettu ja koira väistää, poistuu, irrottaa, rauhottuu jne. mikä ikinä olikaan ihmisen missio, niin paine on irroitettava ja poistettava VÄLITTÖMÄSTI. Myös henkinen paine ja kyseenalaistaminen. Älä koskaan jää tuijottamaan tai miettimään että aikooko se nyt pysyä poissa keittiöstä tai jättää lapsen lelut rauhaan. Päätä että toiminto ei toistu ja LUOTA koiraan. Jos toiminto toistuu, komenna, poista paine ja päätä taas että ei toistu. Vain luottamus on ainoa palkinto koiralle joka on aidosti koiralle tarpeen, luontaista ja aina läsnä/ saatavilla.
Ei se miten asian teet vaan millä energialla sen teet, on ratkaisevaa. Luottamus ruokkii tyyneyttä ja luottamusta. Koira vastaa aina vallitsevaan mielentilaan.

Uusien asioiden kohtaaminen

Erityisesti tässä asiassa on tärkeää että ihminen osoittaa rauhallista itsevarmaa laumanjohtajan energiaa.
Pennun arkuus uusia asioita kohtaan on luontaista. Se säpsähtelee ohi ajavia polkupyöriä, saattaa haukkua vastaan tulevia koiria tms. Tärkeintä on että koiraa ei kannusteta tälläiseen toimintaan vaan se totutetaan heti kaikkeen ympärillä tapahtuvaan toimintaan ja elämään. Jos pentu säpsähtää jotakin, sitä ei tule koskaan ottaa syliin turvaan. Tai jos puhelet sille, voi voi ei mitään hätää huout vain heikkoa energiaa joka vain voimistaa pennun pelkoreaktiota. Muista että koira ei ole lapsi jota voi houkutella ja puhumalla ja sylissä kantamalla kannustaa olemaan pelkäämättä, vaan koira tarvitsee laumanjohtajan varmaa esimerkkiä. Jos pentusi esim. jähmettyy kauhusta jonkun uuden asian edessä, seiso rauhallisena ja itsevarmana sen rinnalla ja anna sille aikaa huomata reaktiosi. Elä kisko perässä tai anna rynnätä paniikissa ohi. Kommenna tarvittaessa haukkumisesta. Älä ota syliin. Välinpitämättömyys sinulta pelättävää kohdetta kohtaan tekee vaikutelman myös pennulle että kohde on asia jota ei tarvitse noteerata. Kun haluat liikkeen jatkuvan nykäiset hieman hihnasta tai "tönäiset" pentua ja kun pentu tekee pienen eleen liikkuakseen eteenpäin kannusta ja jatka liikettä. Muista että kaiken jonka sinä noteeraat myös koirasi noteeraa. Ajatus kulkee energianana päästäsi suoraan koiran toimintoihin.

Perustottelevaisuus
Käytöskasvatus nk. tottelevaisuuskoulutus, aloitetaan heti pennun tultua taloon. Pienet asiat on helppo antaa pentuna periksi, mutta muuttuvat aikuisena isoiksi ongelmiksi.
Esim. vasten hyppiminen, käsien ja jalkojen pureminen, ovista ryntäily, kerjääminen ym. Moni asia on sitäpaitsi helppo opettaa pentuna ikäänkuin leikin varjolla, Esim.luokse tuleminen. Kun pentua kutsutaan luo ja se tulee, tapahtuu aina ensin jotakin mukavaa. Rapsutetaan, kehutaan, leikitään, ruokitaan tms. Vasta sen jälkeen kun pentu on tullut luokse ja saanut kokea jotakin miellyttävää, pannaan panta kaulaan, leikataan kynnet, tms. jota pentu ei välttämättä miellä niin kovin mukavaksi. Aina hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen kehutaan ja tehdään taas jotain mukavaa. Mutta vain onnistuneen suorituksen jälkeen kiitos on paikallaan. Jos pentua kutsutaan luo ja se lähtee tulemaan sitä kannustetaan rauhallisella äänellä jatkamaan hyvää suoritusta. Mutta jos ei tulekkaan luokse asti vaan jää lorvimaan matkalle tai tulee luo, mutta juokseekin ohi tai kääntyy pois koskettavan käden alta, pennulle murahdetaan ja se ajetaankin kauemmas. Hetken päästä kutsu uusitaan, ja jos pentu lähtee tulemaan luo sitä kannustetaan. Mutta kehuja tule ennenkuin luokse tuleminen on onnistunut. Pennun perässä ei koskaan pitäisi lähteä juoksemaan sitä kiinni ottaakseen. Jos pentu ei tule luo, sille käännetään selkä ja lähdetään kävelemään pois päin. Nyt kukaan muukaan ei saa osoitta huomiota pentua kohtaan. Pian pentu kokee tulevansasa hylätyksi ja tulee hyvinkin pian luoksesi. Muista äänenpainot ja energia. Ei kimittämistä, huutamista tai mitään ylitila lässytystä. Vaan mahdollisimman normaalia äänenkäyttöä,voluumia voi tietysti säätää etäisyyden ja tuuliolosuhteiden mukaan. Muista koiran kuulo on kuitenkin tuhannesti parempi kuin ihmisen kuulo. Ja muista että aina ja kaikessa olet vahvan tasapainoisen lempeän johtajan auktoriteetillä varustettu. Koira lukee energiaa ei sanoja!
Varsinaiset Opetustuokiot eivät saa aluksi olla kovin pitkiä, koska pieni pentu kyllästyy kovin nopeasti ja toivottuun suoritukseen pääseminen ei tunnukkaan enää mukavalta.
Pennulta pyydetään korkeintaan kaksi onnistunutta suoritusta peräkkäin samasta asiasta, ettei tule turhautumisen tunnetta. Palkitsemisista parasta on, nyt ja jatkossakin aina kehut ja koiran hyvänä pitäminen. En suosittele ottamaan käyttöön namipaloja. Ne helposti ajoittuvat väärin, tulevat väärään energiaan yhdistetyiksi ja täten heikentävät laumanjohtajan auktoriteettiä. Pentu ja nuori innokas koira on luontaisesti kiinnostunut tekemään mieliksi laumanjohtajalle ilman herkkujakin. Namipalat vievät huomion johtajasta herkkuun, laumanjohtajan auktoriteetti muuttuu "karkkiautomaatiksi". Hyväksytyksi ja kehutuksi tuleminen ovat kuitenkin aina varmat ja saatavilla olevat motivaation lähteet. Ja kun koiran ja ihmisen side perustetaan jo pentuna molemminpuoliseen luottamukseen homma toimii vallan hienosti ilman "karkkeja". Nameilla saattaa olla omat hyvät paikkanasa mutta ne eivät kuulu perus tottelevaisuus opetukseen. Muista, parasta toimintamalli opetusta harjotat arjen tiimellyksessä. Opeta koiraa käyttäytymään aina tilanne kerrallaan, niinkuin toivot sen jatkossakin arjessasi käyttäytyvän.

Vieraat
On selvää että moni tahtoo heti miten nähdä uuden perheenne jäsenen. Pentukoirat kun ovat hyvinkin hurmaavia. On tietysti tärkeää että pentu tottuu vierailijoihinkin nopeasti, mutta ensimmäiset päivät on hyvä rauhoittaa omaan laumaan leimaantumiseen. Sitten kun vieraita tulee on tärkeää että nyt ja aina myöhemminkin perheen ihmiset ottavat tulijat vastaan ovella ensin, ei koira. Kun vierailijat ovat sisällä ja tervehdykset on hoidettu sen jälkeen koiralla on lupa tulla tervehtimään. Ei niin että koira on ovella haukkumassa, pyörimässä ja hyppimässä ensimmäisenä. Tämä siksi että koira ymmärtää että sen tehtävä ei ole vartioida ovesta sisään tulevia vaan lauman johto on se joka hyväksyy vierailijat. Näin ei synny joka rapsausta oven takaa kuulevaa 24/7 aktivoitua liiketunnistinta. Koira oppii olemaan rento ja noteeraamatta turhia ääniä. Luottamaan laumansa ihmisten olevan ensisijaisia reviirin ahaltijoita ja vartijoita.
Pennnun pitää saada omaehtoisesti mennä nuuhkimaan itse vieraat. Meneppä itse lattialle kontallesi kun sisään syöksyy lauma suureen äänneen "Voooiii miten iiihana" kiihtynyttä energiaa huokuva sinulle tuntematon tyyppi joka syösyy sinua kohti kuin saaliinsa kimppuun lehahtava kotka. Mahtaisi tulla vähintäänkin trauma. Joten kun pentu saa, luvan laumanjohtajalta saatuaan, mennä itse tervehtimään tulijan luodaan taas luottamus pohjaa.
Jos pentu on rohkeaa sorttia tulee heti vieraankin luo ja riehakkaasti alkaa hyppiä vasten, purra käsiä, roikkua lahkeessa tms. Tämä tulee kieltää välittömästi. Jos vierailija ei siihen puutu omistajan on toimittava. Vaikka se nyt vaikuttaa leikiltä, on se muutaman kk:n päästä rajua, inhottavaa ja dominointi ele koiralta. Nappakka murahdus tms. komento ja jos ei tehoa, pikku "puraisu". Ja niin että tottelee. Vaikka vieras ei kokisi tätä ongelmana, kuulee hyvin usein "ei se mitään haittaa" lauseen, tämä on aikuisena iso ongelma ja siksi tulee kitkeä pois nyt. Myös pieniltä koirilta.
Rauhallisen pennun annetaan haistella, koskematta siihen tai puhumatta sille. Näin annataan sille tilaisuus tutustua vieraaseen. Kun pentu on nuuhistelunsa suorittanut sitä voidaan silitellä, vieraitten ei ole viisasta antaa ylen määrin pallutella pentua sylissä tai muutenkaa. Pentua sen enempää kuin aikuistakaan koiraa ei koskaan tuijoteta silmiin, se on osoitus haasteesta.
Koiraa ei saa koskaan teljetä toiseen huoneeseen kun tulee vieraita. Se voidaan komentaa omalle petilleen ja käskeä pysymään siellä. Ja jos vieras nyt ei menetä kauhusta tajuntaansa siinä tapauksessa että koira tulee luvan kanssa haistelemaan, olisi koiralle tärkeää että se saisi aina rauhallisesti haistella vierailijat. Tämä antaa koiralle kuvan että vierailijat eivät ole uhka, tai mitään muutakaan ihmeellistä. Koiran petille ei ole kellään vieraalla mitään asiaa! Vieraalla tulee olla oikeus komentaa koira pois luotaan, mutta myös huomaavainen isäntäväki käskeä koiran kauemmaksi jos vieras vaikuttaa vaivaantuneelta "tungettelevasta" koirasta. Vieraat eivät saisi koskaan, sen enempää kuin on välttämätöntä, komentaa toisen koiraa. Saati ruveta pitämään mitään koulutus sessioita. Ei myöskään ole soveliasta että vieraat syöttävät MITÄÄN koiralle. Varsinkaan taskusta kaivettuna suoraan kädestä. Isäntäväki huolehtii koiransa ruokinnasta ja herkuista. Jos vieraat haluavat tuoda jotakin koiralle, voi isäntäväki kiittää kauniisti ja tarjoilla tuliaiset koiralleen sopivaksi katsomanaan aikana, tai ne voidaan laittaa maahan ja rauhalliselle koiralle laumanjohdon lupa, "saa ottaa."
Ja kahvi -/ruokapöydän luona ei koiran saa antaa norkoilla. Tällä estetään se, että hyväntähtoinen mutta väärässä uskossa oleva salakäsi ei anna pöydästä koiralle mitään. Ja muutenkin ruuan julkea norkkaaminen lauman ylempiarvoisilta on kuin haettaisiin kaksintaistelua laumanjohtajan paikasta. Koira on syytä ruokailun, ruunalaiton tai kahvittelun ajaksi syytä komentaa pois välittömästä homman läheisyydestä.
 
Koiran tavarat ja hoitotoimet
Pentu ei voi tietää luonnostaa mitkä lattialla olevat tavarat ovat sille sallittuja ottaa, mitkä taas ei. Ensinalkuun on parempi siirtää ainakin kaikkein kalleimmat kengät, kännykät, kaukosäätimet, rakkaimmat lelut ym. turvaan koiran hampailta. Koiralla pitää olla joitakin sallittuja omia tavaroita esim. koirille tarkoitettuja leluja, puruluita ym. joita se saa mielin määrin purra ja riepottaa. Pentu tarvitsee tälläistä pikkupuuhaa vielä jonkin aikaa. Puruluut ym. vastaavat estävät myös hammaskiven muodostumista eli ovat hyväksi suun terveydelle ja helpottaavat hampaiden vaihtumisen yhteydessä syntyvää kutinaa.
Jos pentu saa hampaisiinsa jotain ei sille kuuluvaa, murahdetaan/ IRTI. Jos ote ei heti irtoa otetaan pikkuisen niskasta kiinni ja toistetaan käsky. Pentua ei pidä kuitenkaa nuhdella jos se ihmisiltä huomaamatta on amputoinut barbin jalan tai tehnyt pitsireunat lompakkoon ja homma on jo jätetty taakse. Koira elää hetkessä eikä ymmärrä tunti jälikäteen tullutta torua.
Tuhojen jäljet tulee kaikessa hiljaisuudessa siivoilla pois, mieluiten niin että on sen pahimman otsasuonen tykytyksenkin taanuuttanut ennenkuin alkaa putsimaan. Näin tulla vahingossa siihen tilaan jossa koira jatkaa tuhoamista koska sai siitä huomiota.
Koiralla tulee olla omat vesi-ja ruokakupit. Mieluiten teräksiset. Niitä ei voi pureskella rikki ja ne on helppo pitää puhtaana. Nämä astiat eivät saa olla missään muussa käytössä, esim lasten leikeissä. Kun koira syö aina samassa paikassa samasta astiasta on muualta ruuan tai herkkujen tavoittelu helpompi kieltää. Koiran omat kupit tulee ottaa myös matkoille mukaan. Myös matkalle mukaan on hyvä ottaa koiran oma peti tms. jossa on tuttu haju. Se auttaa koiraa rentoutumaan ja lepäämään.
Jokaisella koiralla tulee olla myös sen turkin vaativa harja/kampa. Harjaamista kannattaa harjoitella myös suht usein pentuaikaan, jotta se on sitten sujuvaa aikuisenakin. Jos koirasi kulluu trimmattaviin rotuihin, kysy kasvattajalta ohjeita.
Koiran kynnet leikataan siihen hommaan tarkoitetuilla saksilla. Jos et ole ennen leikannut pyydä jotakuta osaavaa näyttämään homma kädestä pitäen että saat varmuuden tehdä homma oikein ja koirasi antaa tehdä sen jatkossakin hangoittelematta. Kynsien leikkuun tarve on hyvin yksilöllinen, mutta mielummin ihan vähän hyvin usein kuin se että kynnet kasvavat ns. yli ja koiran kävelykin saattaa muuttua vaikeaksi tai kivuliaaksi. Kynsien leikkuu kannattaa opettaa niin että koira makaa kyljellään ja voi ns. rentoutua samalla. Opeta siis koira makaamaan kyljellään jo heti pentuna. Avuksi on hyvä ottaa otsalamppu, näin näät helpommin mistä kohtaa kynsi on turvallista leikata. Älä koskaan käytä kynsisaksien nk. Stoppareita. Ne eivät ole tae siitä ettet leikkaa liikaa. Leikkuuta kannattaa suorittaa vaikka pari kertaa/kk ihan pikkikiriikkisen kynnenpäätä nipsaisten, ennemmin kuin niin että kotkankynsien hermonkohdasta ei ole enää mitään tietoa.
Pesemistä tulee suorittaa vain tarvittaessa ei siis jatkuvalla kaavalla. Pesuun tulee käyttää vain laadukkaita koirien pesuun tarkoitettuja shamppoita. Koiran ihossa ja turkissa tulee olla tietty rasva ja sitä ei saisi kuivattaa liiallisella pesulla. Jos koirallasi on pitkä/ tiivis karva, huolehdi että turkki myös kuivuu kunnolla, ettei märässä turkissa ala pesiä infektioita jotka voivat aiheutta ihotulehduksia. Kurakelin aikaan kannatta vain huuhtaista/ kuivata rievulla koiran tassut ja mahan alusta. Myös tälläiset toimenpiteet on syytä opettaa jo heti alusta lähtien.
Prusperiaatteena että kun pentua käsittelee, korvista, hampaista, kynsistä, turkista aina säännöllisesti kohtuu usein, eivät mitkään hoitotoimet nouse ongelmaksi myöhemminkään.

Liikuntaa, Kuria, Hellyyttä
Nämä ovat ne kolme tärkeää asiaa joita jokainen koira tarvitsee. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Ja heti siitä lähtien kun pentu tulee taloon.
Liikuntaa niin että energia tulee purettua eikä patotunutta energiaa pääse syntymään. Tällöin koirasi mieli pysyy tyynenä ja se jaksaa keskittyä siltä vaadittuihin asioihin. Jos koirasi vaikuttaa hermostuneelta tai on sisätiloissa levoton se saa mitäilmeisemmin liian vähän liikuntaa. Pennun liikunta perustuu pitkälti leikkiin jota harjoitetaan mieluiten ulkona. Mutta jo ensimmäisistä kuukausista eteenpäin koira nauttii suuresti lenkkeilemisestä joka tapahtuu seuraten laumanjohtajaa. esim. 12viikkoinen pentu kulkee jo hyvin mielellään useitakin puolen tunnin lenkkejä /päivä omistajansa kanssa.
Kuri ja säännöt ovat koiran psyyken pelastus. Koira joka saa tehdä kaiken haluamansa tai jonka asemaa ei osoiteta laumassa ihmisten alapuolelle, VOI ERITTÄIN HUONOSTI. Rakasta siis koiraasi, luomalla sille säännöt ja pitämällä yllä hyvää kuria.
Esimerkiksi koira joka saa aina ensimmäisenä ennen ihmistä mennä vastaanottamaan ovesta vieraat sisääntulijat, luulee että sen tehtävä on vahtia laumaan tulijat. Tämä johtaa siihen että koira on hyvin sressaantunut siitä että sen täytyy olla lauman "valvova silmä" 24/7. Kuka tahansa uupuisi tälläiseen ja alkaisi ns. häiriö käyttäytyä. Koira, joka lenkille lähdettäessä saa "hoputtaa" omistajaansa pyörimällä kuin väkkärä eteisessä ja ryntää ovesta ennen omistajaansa, niin että väliin jäävään hihnan pinkeyden soinnin voi melkeen kuulla, luulee että sen tehtävä on ulkona kulkiessa olla lauman johtaja. Tämä jälleen kerran luo koiralle paineita, joita sen ei pitäisi kokea. Kun koira laitetaan odottamaan niin kauan että ulkoiluttaja on pukenut kengät ja takin päällensä, ja sitten nöyränä odottaa että panta ja hihna on kaulassa ja vasta ulkoiluttajan luvalla lähtee tämän perässä ovesta ulos. Tämä on koiralle osoitus siitä että ulkoiluttaja on määrätietoinen vahva laumanjohtaja jota on lenkillä mukava seurata ja meno on rentoa, eikä koiran tarvitse vahtia ympäristöä.
Hellyyttä saa ja pitää osoittaa mutta muista että koirasi tulee olla silloin rauhallisessa tasapainoisessa mielentilassa.
Koirasi haluaa ansaita ruokansa ja rakkautensa. Siksi rakasta koiraasi koko sydämestäsi, mutta osoita se vain kun koirasi on hyvällä käytöksellä ja tasapainoisella mielentilalla ansainnut sen. Eli kun koiraa huomioidaan se tehdään aina ihmisen ehdoilla. Koira ei edes pentuna saa koskaan "haastaa" ihmistä leikkimään tai tulla komentamaan ulos lähtöön tms. Kun pentu tulee jalkoihin kiehnäämään sitä ei automaattisesti kumarruta rapsuttamaan ja paijaamaan. Tämä on tärkeä osa laumakasvatusta. Koira oppii että huomiota ei saa dominoivalla "mulle heti" asenteella vaan lauman ylempiarvoiset suovat sitä hänelle kun on heille sopiva hetki. Pentujen emä on aloittanut tämän tapakasvatuksen jo niiden ollessa 4-8 viikkoisia, matala murahdus tai pieni nipistys niskasta on kertonut että nyt ylempiarvoinen haluaa olla rauhassa. Tästä ihmisen, pennun uuden laumanjohtajan on hyvä jatkaa. Näin koira oppii paikkansa laumassa ja dominoiva käytös karisee jo alkuunsa. Aikuisiällä koira on nöyrä, kuuliainen, iloinen ja helposti käsiteltävissä oleva kiltti rakastettava yksilö.
Muista että kaiken takana pitää olla tasapainoisen lempeän mutta voimakkaan auktoriteetin asenne! Ajatuksena niin että koira on aina 100% maailman ihanin laumanjäsen. Jos jotakin toimintoja pitää korjata, ne korjataan ja HETI samalla sekunnilla kun toivottu toiminto saadaan aikaan, paine poistuu ja tilalle tulee taas 100% luottamus ja tyytyväisyys koiraasi. Hyvin pian tämä luotto ja tyytyväisyys alkaa ruokkia itse itseään. Kun koira saa luottamuksesi ja parhaan palkinnon jonka koira voi saada, tyytyväisyytesi sen olemassaoloon, se alkaa toimia sen mukaan jotta tämä tila pysyisi yllä. Kun taas koira toimii kuin "ihmisen mieli" tämä tyyytyväisyys ei voilla olla huokumatta ihmisestä. Ja naks, positiivinen kehä on rakennettu. 
 

Ihania yhteisiä aikoja,
ja aina tarvittaessa käytössänne,
Koirakorjaaja Kati :-)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Ylös, ulos ja lenkille...


...Kuuluisi varmasti jokaisen koiran suusta, jos he osaisivat puhua ihmisen kieltä.
Mutta koska eivät osaa, tulisi jokaiselle koiran omistavalle ihmiselle olla ilmiselvää, että tämä ulkona ihmisen rinnalla kulkeminen on jokaisen koiran perustarve.
Aivan suoraan verrattavissa syömisen ja nukkumisen tarpeellisuuteen koirankin  hyvinvoinnissa.
Hyvin usein ostellaan yber tyylikkäitä taluttimia ja pantoja joita sitten käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa nähden liian vähän.
Koiraasi ei haittaa vaikka ulkoiluttaisit häntä jätesäkkiin pukeutuneena, pyykkinaru taluttimena, kunhan lenkkille vain pääsee. Mutta ei niistä hienoista taluttimista haittaakaan ole, jos niitä katsellessa mieluummin lähtee ulkoilemaan.
Kunhan panta on oikean kokoinen ja talutin sopivan mittainen.
Paras panta pysyy hyvin paikallaan lähellä korvia. Siksi suosinkin säädettäviä normaaleja tai puolikiristävällä ominaisuudella olevia. Kun panta pysyy hyvin kaulassa mahdollisimman lähellä korvia ei koiraa tarvitse "hirttää" jos liikettä tarvitsee pannan ja hihnan avulla hillitä. Taluttemeksi suosittelenkin nk. 3-piste/ monitoimi hihnaa jonka saa ikäänkuin yli olan ja kädet jäävät koiran taluttamisesta vapaaksi. Hihnan tulisi olla sen mittainen että Sen yliolan menevä lenkki pysyy hyvin paikaallan, lukon kohta jää lantiolle tai pikkuisen sen yläpuolelle. Loppuhinha yltää taluttajaa n. nilkan kohdalle, pienellä koiralla pikkuisen pidemmälle. Pituus n. 210- 220cm siis.
 Valjaita en perus lenkkeilyyn suosittele. Valjaat on tehty vetämiseen ja jäljestämiseen. Ja Useinkin vetämään taipuvaiselle koiralle  vain lisäävät intoa ja voimaa vetämiseen, koska painopiste tulee ryntäisiin jolloin ikäänkuin tekeekin mieli vetää.


No sitten tullaan siihen pisteeseen että tiedostetaan että kyllä, ulos pitäisi lähteä ja se olisi jopa hauskaakin jollei...
..Koira ampuu matkaan kotiportilta kuin idän pikajuna ja vasta puolen tunnin perässä raahautumisen jälkeen taluttajan joka toinen askel alkaa tavoittaa maankamaraa ja olkapään saa ehkä vielä muljautettua paikalleen..
.. Vastaan tulee toinen koira/ lastenvaunut/ pölkupyörä/ rullalautailija tms. taluttaja vaihtaa suuntaa, kuin juuri muistaen kahvinkeittimen jääneen päälle kotiin..
.. taluttaja vaihtaa kadun toiselle puolen jo noin 500 metriä ennenkuin vastaantulija olisi ohitettava..
..taluttaja etsii sopivaa kiinteätä kohdetta johon voi koiransa hihnan kieputtaa jotta se ei lähde käsistä kuin saippuapala suihkussa..
..Taluttaja seisoo ojassa koiransa kanssa tuntien tärykalvojensa pullistelevan koiran aiheuttavasta metelistä..
Ja miljoona muuta variaatiota siitä kuinka koiran kanssa rentouttava lenkki luonnossa muuttuu  ottasuonta pullistavaksi pakolliseksi pahaksi.
Ja kuinka jo ajatus siitä että koiran kanssa "pitää" lähteä lenkille saa ihmisen tuottamaan eleitä ja hajuja jotka koiralle merkitsevät vain heikkoa energiaa.
Mietitään että mistä löytyisi sellainen reitti ja aika jolloin ei tarvitsisi kohdata muita, ja voiko koiraa ulkoiluttaa kommadopipoon ja haalaraiin pukeutuneena , ettei kukaan tunnistaisi.
Ja se jonka pitäisi aina olla tasapainoinen laumanjohtaja muuttuukin epävarmaksi ja hermostuneeksi. Lenkkeilystä tulee pakollinen paha.
Mitä tekee koira?
No haluaa tietysti lenkille tyydyttämään perustarvettaan, mutta koska laumanjohtajaa ei ole saatavilla se muuttuu itse laumanjohtajaksi.
Lähes aina, kaikki koiran remmissä tapahtuva nk. häiriökäyttäytyminen johtuu siitä että, ihminen viestii teoillaan, olemuksellaan, sanoillaan ja energiallaan epävarmaa energiaa.
Ja koska koira ei ymmärrä sitä että ihminen on hermostunut oman koiransa käytöksestä, vaan se ajattelee että ulkoilma aiheuttaa ihmiselle sellaisia paineita että hänen johtajuutensa karisee, koiran sisäinen luonto ajaa sen olemaan laumaansa johtava ja pahimmassa tapauksessa vartioiva ja puolustava yksilö.
Käytös rähjäämisineen ja vetämisineen, ei ole rankkaa yksinomaan taluttajalle, se on poikkeuksetta stressitila myös koiralle.

Kuinka tämä tilanne sitten nk. otetaan haltuun?
Ensinnäkin, päätä, älä kuitenkaan agressiivisella asenteella, että nyt lähden koiran kanssa lenkille. Tiedosta että sinä ulkoilutat koiraasi, eikä toisinpäin. Lähdet ulkoiluttamaan itseäsi ja otat koiran mukaasi nauttimaan ulkoilusta. Vaikka koirasi olisikin se "hyvä syy" lähteä lenkille kun taivaalta tulee vanhoja ämmiä saavit nurinpäin.
Koiran tulee tulee odottaa RAUHALLISESTI ja hiljaa istuen omalla paikallaan niin kauan että sinä puet tarvittavat varusteet yllesi. Sen tulee tulla kutsuttaessa hihnan ja pannan luo ilman että säleet lentää lattiasta ja eteesi jää jarrusjäljet. Tai että sinä rullaat kuin hamseri pyörässä hänen perässään. Ovesta lähdetään vasta kun koira istuu rauhallisesti ja hiljaa vieressäsi. Useimmiten tässä kohtaa koiran raivokas ympärillä pyöriminen, vinkuminen ja muu touhuaminen tulkitaan innoksi. Ei, tällä ei juurikaan ole innon kanssa mitään tekemistä. Jos koira osaisi puhua ihmisen kieltä suusta tulisi sen tyyppisiä lauseita kuin , no eikö ne kuteet nyt jo mene päälle, mitä sä siinä hitailet, liikkuu liikkuu, MÄ haluun jo ulos, helkkari kun sua saa aina odottaa, jne. Eli mielentila täynnä, osin ehkä turhautunuttakin, mutta dominanssia kaikki tyyni. Lähtötilanne rakentaa myös lenkin energiat. Kun koira oppii ja tyyntyy  odottamaan nätisti, kaikilla on mukavampi lähteä lenkille.
Muista että koiraa johdetaan aina psyykkeellä, ei voimilla. Ei käskynalaisella mekaniikalla vaan tasapainoista auktoritariaa huokuen.

Koskaan ikinä mistään ovista, porteista, rappusista jne. koira ei saa mennä ihmisen edelle. Sen tulee rauhallisesti sen enempi pidättelemättä kulkea omistajan takana tai rinnalla Lenkillä koiran kulkupaikka on aina ihmisen (vasemmalla) sivulla ja siten että korkeintaan sen pää ohittaa polvilinjasi. Jos koiran kylki osuu jalkaasi se on jo 20cm liian kaukana siitä että sinä olisit lenkkinne johtaja. Ja jos edelläsi on lastenvaunut tms. koiran paikka on edelleenkin taluttajan rinnalla, ei esim. lastenvaunujen rinnalla. Koira korjataan oikealle paikalleen niin että nykäistään napakasti hihnasta ja ikäänkuin horjautetaan koiraa jolloin se ymmärtää että se on väärässä asemossa. Hihan avulla voidaan myös ohjata "vetämällä" oikealle paikalleen, mutta tämän tulee perustua ikäänkuin fysiikalla psyykettä jatkavaan toimintaan, ei pelkkään mekaniikkaan. Toinen konsti on tyrkätä jalkasi koiran eteen, ikäänkuin estää eteneminen. Mutta tämä ei saa juurikaan hidastaa vauhtia. Koiran ei siis tarvitse "liimautua" sinuun kunhan se ei ohita sinua. Mutta muista, heti samaisella sekunnilla kun koira on oikealla paikallaan, rentouta kätesi, helpota paine. Eli korjaa ja rentouta ja taas tarvittaessa korjaa ja rentouta. Hihnan tulee aina olla löysä ja kätesi voida roikkua rentona sivulla. Luota aina 100% siihen että koira kulkee kauniisti, korjaa tarvittessa mutta älä jää tuijottamaan kyseenalaistaen juuri saavuttamaasi tilannetta oikeasta asemosta. Mutten koira paineistuu myös oikeasta asemosta ja se ei ymmärrä mitä siltä haluat.
Koira saa haistella nenä kiinni maassa, vain silloin kun sinä pysähdyt ensin. Koira joka kulkee jatkuvasti kuono maassa kartoittaa reviiriä. Ja niin sen ei tarvitse tehdä koska sinä olet johtaja joka kartoittaa reviirin. Nuuhkaisut ohimennen vauhdin ja taluttajan toimintoja seuraavan asemon muuttumatta, ovat tietenkin sallittuja. Silloin koira nk. lukee ympäristöään normaalisti.
Koira käy tarpeillaan silloin kun sinä annat sille luvan jonka jälkeen se palaa takaisin sivullesi ja matka jatkuu vasta rennolla asemolla.
Miksi näin?
No jos ajatellaan luontaista koiralaumaa, joka tyydyttäen perustarvettaan, kulkee maastossa. Johtajakoira, jonka roolin siis aina ihmisen tulee omaksua, kulkee aina edellä ja muu lauma sen sivuilla tai perässä. Koskaan ikinä kenelläkään lauman alempiarvoisella jäsenenllä ei ole lupa ohittaa johtajaa.
Nöyrän seuraajan asemassa koiran ei tarvitse olla huolissaan, vahtia tai vaania mitään ympärillä tapahtuvaa. Se nauttii ylpeänä vahvan johtajansa rinnalla kulkemisesta ja rentoutuu toden teolla.
Monesti näkee koiria jotka ovat raahanneet omistajiaan 1,5 h perässään lenkillä ja ovat kotiin tultuaan siinä mielentilassa kuin missään lenkillä ei olisi oltukkaan. Eli koira joka joutuu lenkillä johtajan asemaan, ei polta henkistä energiaa vaan ikäänkuin kerää adrenaliinia jolloin tuntuu kuin fyysistäkin energiaa olisi vain tullut lisää.
Joskus on niin onnellinen tilanne että koiransa voi laskea vapaaksi jollain metsäosuudella lenkkiä. Tässä kohtaa koiraa saa mennä ulkoiluttajastaan ohikin, kunhan sen mielenkiinto pysyy koko ajan ulkoiluttajassa ja etäisyyttä on aina näköyhteys ja max. 30m. Ulkoiluttajan ei tarvitse olla huolissaan siitä että missä koira menee, koska koira pitää huolen että välimatka johtajaan ei kasva liian suureksi. Ja muista että luoksetulo pitää olla ehdottoman varmaa. Jos koira juoksee leikkiessään ohitsesi sen tulee pitää etäisyys sellaisena että se väistää sinut hyvin eli ei yritä keilata tai mennä jalkojen välistä. Sinun tulee voida seistä/ kävellä valitsemaasi linjaa pitkin, koira väistää riittävästi aina. Muuten käytös on dominoivaa, koira koittaa saada asemasi horjumaan.

No kuinka sitten reagoidaan vastaantulijoihin?
Yksinkertaisesti EI MITENKÄÄN.
Koiran kanssa kulkiessasi tärkeintä on se asenne että mitään hätkähdyttävää ei tule tapahtumaan. Jos sitten jotain tapahtuu siihen reagoidaan korjaten koiran käytös sillä hetkellä ja lenkki jatkuu rentona. Riippumatta siitä mitä tulee vastaan ja millä tyylillä sinä pysyt koirasi kanssa alkuperäisellä linjallasi ja alkuperäisessä vauhdissasi.
Jos koirasi kiinnittää vastaantulijaan huomionsa reagoi heti enennenkuin mitään muuta toimintaa alkaa tapahtua. Nykäise hihnasta, murahda, "tonäise" koiraasi kädelläsi/ jalallasi kaulaan tai kylkeen. Pienten koirien kanssa voit käyttää myös jalan kärkeä kevyesti ettei tarvitse kumartua älyttömästi. Näin katkaiset fiksaation enenkuin se saa kierroksia ja kiinnität huomion sinuun. Muista säilyttää rauhallinen, määrätietoinen ja tyyni energia. "Älä jää tuleen makaamaan." Korjaa niin monta kertaa kuin tarvis on, mutta muista että helpota paine aina heti kun saat halutun käytöksen. Vaikka ensin joutuisit korjaamaan kolmekymmentä kertaa minuutissa, muista rentouttaa. se on kuitenkin tila jonka vallitsevuuteen on pyrkimys. Vaadi kuitenkin ehdotonta, älä hyväksy sinnepäin toimintoja. Koiran tulee saada tarkkailla ympäristöään, mutta ei reagoida mihinkään.
Jos haluat pysähtyä vastaantulijan kanssa vaihtamaan kuulumisia, älä päästä koiraasi automaattisesti nuuhkimaan. Käske koirasi istumaan ja odota että se on rauhallinen jonka jälkeen voitte yhteisellä sopimuksella mennä toinen toisen luo ja antaa koirien haistella rauhallisena toisiaan. Ei koskaan niin että kaksi koiraa nuuhkii toisiaan hihnat pinkeänä taluttajiensa välissä. Jos epäilet vastaantulijan kykyä hallita koiraansa, tai huomaat jotakin pelkotiloja, epävarmuutta tai dominointia, älä anna koirasi mennä heidän luokseen. Voit silti pysähtyä vaihtamaan muutaman ystävällisen sanan. Katso että kun pysähdyt, koirasi pysähtyy niin että se ei jälleen kerran ohita sinua.
Koira näkee vastaantulijat, olivatpa he mummoja rollattoreineen, lapsia potkulautoineen tai ihmisiä koirineen, aina, toisena laumana. Jos koira joutuu johtajan asemaan, jota se siis melko poikkeuksetta on, kun se kulkee reippaasti omistajansa edellä, se joutuu ikäänkuin strategiseen päättely asemaan siitä kuinka toiseen laumaan suhtaudutaan. Kun koira joutuu päättelemään mitä kyseisessä tilanteessa kanattaa tehdä, lukee se tilannetta ensin oman laumansa viestityksen kannalta ja sitten sen kannalta mitä toinen lauma viestittää. Primitiivisesti, muutamissa sekunneissa, syntyy koiran koosta, iästä, sukupuolesta tms. riippumatta ajatuksia, halutaanko nämä laumat liittää yhteen, liittää osa laumaa kaappaamalla se yhteen, karkottaa toinen lauma tältä reviiriltä tai jopa deletoida koko lauma tai osa siitä. Kova pala koiralle, jopa rankkaa stressiä aiheuttavia mietteitä. Suosittelen siis kaikkia ottaamaan kauniin hymyn ja tyynen asenteen luotsaamaan koiransa toisesta ohi ja tarvittaessa pikkuisen avaamaan suutaan äänelläkseen että me menenemme (esim.) vasemmalta ohi, kiitos ja hyvää päivänjatkoa.
 Älä hermostu jos koirasi ei mennyt juuri sillä kertaa kuin elokuvissa. Päätät että ensikerralla olet taas oppineempi ja tasapainoisempi. Äläkä anna vastaantulevan reaktioiden ärsyttää itseäsi. He eivät tiedä mitä he tekevät tai sanovat tai ovat tekemättä. Ehkä jonain päivänä hekin oppivat lukemaan ja puhumaan koiraa.
Näytä ylvästä esimerkkiä vaikka he eivät sitä juuri silloin ymmärtäisikään.
Kun pysähdytään, koiran kuuluu pysähtyä samaan aikaan, ilman että sitä jarrutellaan etukäteen mitenkään. Useimmiten hitaasti reagoivat koirat oppivat itse pakittamaan pari askelta huomatessaan jarrutuksen menneen pitkäksi. Jos koira ei korjaa paikkaansa itse, korjaa se niin että oma asemasi ei muutu. Esim. koukkaa jalallasi pohje kohti koiran rintakehää ja "tuuppaa" se oikealle paikalleen. Älä kävele koiran perässä sen rinnalle niitä kahta askelta, se tekee sinusta seuraajan.
Lähde pysähdyttyäsi liikkeelle vasta kun koira ei yritä lähteä ennen sinua ja hihna on löysä, tilanne on rento.
Opeta koirasi ohittamaan tututkin vastaantulijat tyynen rauhallisesti. Älä anna koirasi olettaa minkään muun kuin rennon ohittamisen olevan automaattista.
Äläkä missään vaiheessa yhdistä ruokaa ja lenkkeilyä! Ei lenkin aikana "nameja"!
(syitä tähän kerron toisessa osiossa.)
Sitä miten muut käyttäytyvät tai mitä ylipäänsä kohtaatte lenkillä, et voi tietää saati päättää. Mutta sinulla on täysi valta päättää siitä että oma laumasi käyttäyttyy rauhallisesti ja on sinun rinnallasi turvassa ja tasapainossa. Mitä vähemmän sinä siis reagoit, edes psyykkisesti,  käsivarsi ropan jatkeena vastaantulevaan koiraan, sen paremmin koirasi ymmärtää että se ei ole mitään mihin teidän tarvitsee reagoida.

Koira oppii hyvän johtajan alaisuudessa uusia tapoja jopa kerrasta. Joten älä vaivu epätoivoon, tai edes tuskastu ettei koirasi opi koskaan kulkemaan rennosti lenkillä. Ole määrätietoinen, rohkea, rauhallinen ja LUOTA KOIRAASI!
Tämäkään tekeminen koiran kassa ei toimi perustuen mekaniikkaan, vaan luottavaan psyykkiseen asemaan ja kykyyn korjata ei toivotut reaktiot nopeasti, palautuen samantien rentoon asemaan.
Jokaisella ihmisellä on kyky oppia tämä taito ja asema.

Jos tuntuu että rimpuilet viikosta toiseen samojen ogelmien hihnassa niin älä epäröi ottaa yhteyttä KOIRAKORJAAJAAN. Tulen mieluusti auttamaan sinut ja koirasi oikeaan mielentilaan jotta lenkkeily olisi kummallekkin suurta iloa ja nautintoa tuottavaa. Kun onnistuu kerran onnsituu toisenkin ja siitä se hyvä johtajuus kumpuaa!

-Koirakorjaaja Kati

maanantai 20. elokuuta 2012

Elämänhallintaa


Annetaan/ myydään koira uuteen kotiin muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.

Lause joka aina nostattaa minussa tunteen, että minkä halvatun takia?
Miksi jostain, joka on otettu osaksi elämää, sitouduttu pitämään huolta, halutaankin nyt ykskaks eroon?
Puhutaan suureen ääneen siitä että on aivan syvältä se että suomen laki esineellistää koiran, mutta samaan hengenvetoon annetaan koira, kuin sisustukseen sopimaton sohva, pois, kun tulikin elämässä "pari muuttujaa".

Joskus tietysti käy niinkin että omistaja kuolee tai sairastuu vakavasti niin että koiralle ei jää sopivaa ihmistä joka huolehtii.
Ymmärrän toki tilanteen jos ongelmatilanteissa apua on pyydetty ja kaikki kortit on käytetty ja kuitenkin punainen lanka koiran ja ihmisen välillä on kadonnut. Ei palvele ja sulostuta sen enempää koiran kuin omistajankaan elämää sellainen yhteiselo että sressin hilseet on kummankin pinnassa 24/7.  Silloin on kiistämättä parempi ratkaisu löytää koiralle koti jossa hallinta ja yhteys pelaa. Ja terveen elämäniloisen koiran lopetus ei ole vaihtoehto jonka näkisin koskaan oikeutettuna.

Mutta sitten valtaosassa näitä muuttuneita elämäntilanteita, Onko alunperinkään koiran hankintaa mietittäessä kysytty itseltään, ja vaatimalla vaadittu, rehellistä vastausta, haluanko minä koiran tämänhetkisen tilanteeni takia, vai haluanko minä koiran sen takia millaisen haluan osan eläämäni olevan?  Olenko minä valmis sitoutumaan 4jalkaiseen ystävään sen tarpeineen jopa seuraavat 15 vuotta?
Onko silloin mietitty että kuinka elämä muuttuu ja pystynkö silloin luovimaan muutoksessa koira rinnallani?
Onko tietoisesti pähkätty että minkälaisen koiran minä haluan ja kuinka sen olemusta luotsaan niin että se haluamani laisena pysyy?
Kuinka moni koiran myyjä kysyy koiran ostajalta nämä kysymykset, ääneen?

Kaikissa elämäntyyleissä ei ole paikkaa koiralle, ja niin kauan kun sellaista elämää tietoisesti haluaa elää, vaikka kuinka koiria rakastaisi, pitää pitäytyä koiran omistamisesta. Mutta se onko valmis koiran otettuaan luovimaan elämäntyyliään niin että koira saa ansaitsemansa, onkin syytä pohtia tarkkaan. Tasapainoisen johtajan riittävine ravintoineen ja liikuntoineen? Laumanjohtajan jolta saa ansaittua huomita luotsattuna tyynen rennon seuraajan koiramielen tilaan?

Koira osana laumaa ei saa olla kulminointikivi mihinkään. Sen pitäisi olla parhaimmillaan rauhan ja ilon voimavara, mutta tympeimmässäkin arjessa kaveri joka ehdoitta on osa laumaa. Koira ei saisi olla este millekkään mutta huomionsa ansaitseva jäsen jonka takia joskus joutuu luovimaan.
Kirjoitan tässä muutamia asioita joita olen "syyksi" koirasta luopumiseen tavannut, eräänlaisia huomionarvoisia kompastuskiviä. Koska elämän on takoitus koirienkin avulla meitä ihmisiä opettaa, eikä mitään oppia ole se että koira "tiukan paikan" tullen annetaan pois. Toivoisin että herättäisiin ennakoimaan, ajattelemaan ja korjaamaan, ennenkuin viimeinen pisara läikytti mitan yli.

Nuori omistaja
Nuorena useinkin eletään menevää elämää, ja siinä en mitään negatiivista näe, päin vastoin, silloin pitää viipottaa kun on virtaa ja intoa piisaa. Mutta kaiken sen hektisyyden keskellä ei saateta muistaa että koira tarvitsee ihmisen läsnäoloa muutenkin kuin sen pissatuslenkin ajan.? Palveleeko silloin koiran olemassaolo kuitenkaan niin isoa osaa elämässa kuin koiralle ja omistajalle olisi hyväksi? Onko se yhteiseloa vai eloa jossa on pääosin vättämättömyys nimeltä koira?
Nuorelle kulkijallekkin koira soveltuu jos omistajan  jalkapallotreeneihin koira on tervetullut "kannustusmaskotti" ja biletysmökeillä kulkiessa mukana koiran sopivaan käsittelyyn on isännän selvät sävelet. Tai koiran hoitopaikka on sellainen jossa se on toivottu vierailija. Eli elämäntyyli on se että koira on elämässä ja touhuissa mukana kulkeva kumppani.

Tuore pariskunta
Kukaan muu, kuin nuoripari, hommatessaan yhdessä uutta perheenjäsentä, ei nää asioita niin ruusunpunaisten lasien läpi. Ja vaikka rakkaus, optimismi ja sylenavoin usko hyvään elämään, ovat kaiken perusta, mutta sitä tunkkia ei silti kannata metsään haudata. Kun ensimmäiset kengät on syöty ja roskis levitetty kolmannen kerran ja taivaalta tulee vanhoja akkoja äkeet selässä kun jomman kumman työstä väsyneen pitäisi lenkittää koira, saattaa ilmoille nousta purppuran punainen kysymys, kumman koira? Löytyyko silloin yhteispelillä se jolle ulos lähteminen koira mukanaan on rentoutus vai lähteekö pihalle karmit paukkuen hän joka syvästi kiroaa päivän, jolloin arkea, mukanaan koira, ei haluttu ennakoida pätkääkään? Kun arjen tiimellyksessä koiran olemus säilyy voimavarana kaikki on hyvin, mutta jos koirasta tulee "toinkin perkele tossa pyörii aina jaloissa" on syytä istahtaa miettimään miten tilanne korjataan ja muistaa se että koiran "vika" ei ole se että se pyörii jaloissa. Koira on laumanjäsen joka peilaa laumansa ihmisten olemusta, aina.

Uusi puoliso
Ehkä surullisimpia tarinoita ikinä ovat ne koiran uudelleen sijoitukset jolloinka uusi poika/tyttöystävä syrjäyttää koiran. Millä kriteereillä astuu elämäänsä ihminen joka pistää toisen luopumaan omasta perheenjäsenestään? Tapahtuipa koiran syrjäyytäminen sitten väsyttämällä, kiristämällä tai venkoilemalla, henkilökohtaisesti uskon niin, että sellaisessa ihmisessä ei ole kyllä empatiakyky kytkettynä. Ja se parisuhteen kannalta sanoisinko kantavia pilareita, moinen tunnetaju.
Tietysti syyntakeeton ei ole silloin koirasta luopujakaan, jos antaa toisen ihmisen muuttaa käsitystään jollekkin jo luottamuksen ja huolenpidon luvanneesta elävästä. Onko silloin pohjalla koiraa otettaessa kuitenkaan ollut se vilpitön henkinen sitotuminen kumppaniin nimeltä koira? Kuitenkin koira auttaa ihmistä olemaan sellainen kuin ihminen haluaa olla, sille vain pitää antaa mahdollisuus siihen.

Vauva/ lapset
Ja kuinka usein näkeekään että kun perheeseen tulee uusi ihmisjäsen, joka sinänsä on melkoinen lahja ja upea asia, koira saa väistyä. Lapsella äkisti ilmenee "allergiaa" kun vanhemmat ovat väsyneitä ja kaikki ollutkaan ihan niin auvoista kun kuviteltiin. Kuitenkin todistettua faktaa on että koiraperheisiin syntyneet lapset ovat vähemmän allergisia ja keskimäärin terveempiä kuin koirattomien perheiden lapset. Enemmistö lääkäreistä ei kehoita luopumaan koirasta edes astman edessä. Mutta jos koira on ollut liiaksi ihmisen kaltaisella paikalla aikaisemmin, tai se on itse juotunut valikoimaan roolinsa laumassa itse, ei se automaatiossa paikastaan luovu ja sekös taas ihmisen otsasuonta pullistaa. Ja jostain syystä helpoinpana keinona nähdään sijoittaa vauvvaan "epälyttävästi" suhtautuva koira uudelleen. Mutta oliko koiraa hankittaessa koskaan käynyt mielessä että perheen kokoonpano voi muuttua ja tuliko aivolohkolle ajatusta että koira kuuluu kalustoon jolle pitää antaa uuden tulokkaan suhteen myös suhtautumis ohjeet? Koira ei kanna kaunaa ja on onnellinen vaikka pieni tulokas laumahierarkian kruunuksi asetetaankin. Koiralle  kaipaa huomiota koirana, ei ihmisenä.

Muutto/uusi asunto
Ehkä kuitenkin turhimpana ja huonoimpana syynä koirasta luopumiseen, pidän uuteen asuntoon muuttoa. "Ku mä sain vaan sellasen asunnon johon ei saa viedä koiraa." Vaikka tässä maassa paljonkin on nihilistisiä vuokranantajia, niin huono tilanne ei kuitenkaan ole, etteikö hieman vaivaa näkemällä sellainen asunto johon koirakin on tervetullut, löytyisi. Ja sinne vuokranantaja puolelle sellaista viestiä, että asuntoaan välinpitämättömästi kohteleva, hilupilttuuta pitävä pariskunta, kahden kurittoman lapsosen kanssa, saa varmasti pahemman tuhon aikaan kuin yksikään asiallisesti pidetty koira tai pari. Ja kyllä asunnon pitää ylipäätänsä olla elämänjälkiäkin sietävä koti, ja remonttia saa tehtyä rahalla olipa siihen tarvetta koiran kuluttaman lattian tai lasten piirtämän seinän takia.
Maalta kaupunkiin muutto asettaa tietysti omat haasteensa, mutta sillä asenteella että koiralle opetetaan tasapainoisen seuraajan mielentila jo siellä maalla, ei muutto elämään kaupunki oloihin aiheuta suurta dramatiikkaa. Kaupungissa koiran pito tietysti jossainmäärin omistajalle työläämpää, mutta tämäkin kuuluu siihen osaan että kun koiran hommaa on oltava valmis joskus "kovennettuunkin".
Takuulla onnellisempi on se turre joka rennon letkeästi lenkkeilee omistajansa rinnalla city maastoissa kuin se murre joka omakotitalon tontilta räykyttää turhaumansa purkua koskaan pääsemättä nöyrän seuraajan asemassa lenkille.
Koira ei hyödy siitä laskeeko aurinkosi hesarin yksiön ylle vai 100 neliön kattoterassille.
Koska koira nauttii tasapainosen johtajansa seurasta eleltiimpä lenkit ja yhteiselo sitten missä maastossa tahansa.

Loppu Näykkäisy
En halua ketään tällä kirjoituksella syyllistää, mutta haluaisin saada ihmiset tekemään sen minkä osaavat paremmin kuin koirat, katsomaan ennakoivasti tulevaisuuteen. Miettimään koiran hankintaa siltä pohjalta että mitä jos elämä muuttuukin? Osaanko pitää kiinni siitä että koiralle olen antanut paikan elämässäni ja sen eteen olen valmis tekemään töitä että sen lupauksen loppuun asti lunastan.
Ja vaikka kristallipalloja ei saa marketista niin sen verran voi vuosien päähän ennakoida että miettii haluanko minä koiran kaikkine puolineen silloinkin kun elämä ei välttämättä kohtele minua lempeästi.?
Osaanko, haluanko pyytää apua, jos oma ymmärrykseni ei riitä koiran käytöstä tasapainoiseksi luotsaamaan? 

Sillä käytösongelmat ovat asia jotka ovat syntyvät useimmiten monen sattuman summana. Joskus kovin pienistä reaktioista syntyy tapoja ja tavoista monensummaisia kaavoja. Eikä kellään, mistä kaikki lähti ole enää karvankaan käryä.
Mutta kun älyämme opetella puhumaan ja lukemaan koiraa, kertomaan koiralle sen paremmin ymmärtämällä lähes äännettömän energian ja kehon kielellä mitä siltä haluamme, saa alkunsa tasapainoinen elo koiran kanssa. Elo jossa historialla ei ole painoarvoa tai juurikaan merkitystä.
Elo jossa koira on mukautumis kyvyssään ihmisen rinnalla aivan omaa luokkaansa.

Jos kaipaat luotsia koirasi mielenmaisemaan, neuvoja  koirasi kanssa elämän muutoksen tuomien haasteiden edessä tai mitä tahansa koiran eloon ja käytökseen liittyvää tiedon avarrusta älä epäröi ottaa yhteyttä.

Sydämellä olen apunasi,

Koirakorjaaja Kati 




maanantai 9. heinäkuuta 2012

PUNKKIA KEN PELKÄÄ?



Päätin nyt ottaa hetken aikaa ja kirjoittaa ajatuksiani tästä aiheesta, koska olen nyt usean vuoden ajan seurannut keskustelua ja kokemuksia siitä miten koirien omistajat reagoivat punkkeihin ja koirat niiden torjumiseen.

Pohjalle hieman tietoa jota olen eri tahoilta imuroinut pääkoppaani.

Puutiaisen eli punkin lisääntymisen edellytys on se että se saa imettyä tietyn määrän itseensä jonkin nisäkäseläimen verta.
Punkkin "purema" sinänsä ei ole vaarallinen tai myrkyllinen kellekkään mutta "syljen" jota se eriittää imiessään verta, eli erite jolla se ohentaa verta itselleen sopivaan muotoon, sisältää ensyymejä jotka voivat saada aikaan nisäkkäässä paikallisen tulehdustilan. Tulehdus voi levitä paikallisesta koko kehoon ja sitä kautta myös hermostoon jolloin syntyy borrelioosi tila. Ja tämä tila on käsittääkseni se jonka pelossa koiria "myrkytellään" vimmatusti.

Mutta mutta, mikä se koiralle pahin myrkky sitten olikaan?
Useamman kerran kesässä kuulen ja näenkin tapauksia joissa koira on saanut kemiallisista punkintorjunta aineista niin pantojen kuin nahkaan laitettavien sivelyliuostenkin takia lieviä- erittäin vakavia allergisia reaktioita. Ja jos nyt facebookkia on uskominen, niin kuolemantapaukseen asti johtavia myrkytystiloja.

Vakavia ja ikäviä juttuja.
Mutta paljon on vielä "kaikessa hiljaisuudessa" asioita mitä vähemmän silmällä näkyviä ja pitkällä juoksulla tulevia vauriota aiheuttavat nämä nk. torjunta aineet.
Lista jo todistetusti kyseisistä aineista syntyneistä vaurioista on mielestäni kammottava.
Maksan vaurioita, munuaisten lamaantuminen, hermostollisia halvauksia, hormooni tuotannon sekoaminen, haiman toiminta häiriöt jne. jotka hyvin monessa tapauksessa tuottavat elinikäisiä ongelmia. Ja luoja paratkoon kuinka paljon on vielä sellaisia joita ei ole "havaittu" missään muodossa.
Aineet joita on nyt käytetty on kuitenkin tulleet suurempaan levikkin vasta muutamia vuosia sitten.
Itse esim. elimistön myrkyttymiseen pikkuhiljaa perehtyneenä, olisin kovastikkin huolissani näistä nk. kerrannais vaikutuksista.
"Ei tää ikinä oo saanu mitään oireita tosta litkusta" ja sitten yks kaks 3. kesä kun litkuja on hölvätty koiraan 4-6 viikon välein 3-4 kertaa kesässä sen munuaiset ykskaks lakkaa toimimasta.
Tai huippuluokan jalostusuros ei enää saakkaan narttuja tiineeksi.
Tai koiran yleiskunto laskee simissä ja "elvyttäminen" tuntuu äärimmäisen vaikealta.

Ja kaikki tämä myrkyttäminen vain sen takia että, punkin"purema" joissakin harvahkoissa tapauksissa aiheuttaa paikallisen ihotulehduksen joka paranee ihan haavan puhdistus tyyppisellä operaatiolla.  Hyvin harvoissa tapauksissa aiheuttaa koirassa tulehdustilan, johon kyllä antibioottikuuri puree. Joissakin äärimmäisen harvoissa tapauksissa koira joutuu borreloosin valtaan joista vielä harvemmissa tapauksissa koiran eliniän aikana aiheutuu koiralle sellainen rappeuma että se siitä kovasti paljon kärsisi tahi sen vuoksi pitää lopettaa.

Kyllä, olen kuullut ykstäis tapauksia maamme eteläisimmästä osasta sekä naapuristamme Ruotsista että koiria on borrelioosiin kuollut. Mutta jälleen kerran, mikä on ollut koiran yleiskunto ja elimistön tila ennen punkin puremaa? Jo jotain pohjasairautta sairastavat tai heikot vanhukset ovat luonnollisesti alttiita kaikille infektioille. Hieman viitteenä tähän mainittakoon tapaus että, 13 vuotias kiinanpystykorva oli kuollut ruusunpiikin aiheuttamaan verenmyrkytykseen.

Haluaisnkin nyt havahduttaa ihmisiä pohtimaan, että onko se punkkipelko niin kovin järkevää? Ja johtuuko se kenties enemmän itsekkäistä syistä ja inhosta tuota loiseliötä kohtaan, vai oikeasti järkevästä huolenpidosta lemmikkiään kohtaan?

Ja omalta kokemuspohjaltani taasen seuraavia peilejä.
Kyllä, olen nyppinyt koiristani valehtelematta useita kymmeniä punkkeja joka vuosi.
Ennätys lienee, musta tanskandoggi-sakemanni Dino, 52 punkkia yhdellä istumalla. Saletisti 99 prosettia saman päivän aikana tarttuneita. Kyllä ällötti.
Kyllä, olen kerännyt lattialtamme useamman kerran kuussa jo "jalallisiksi rusinoiksi" ehtineitä pudottautuneita yksilöitä. Kaikkia ei vaan huomaa heti pienenä koirasta. Kyllä ällöttää.
Kyllä, olen useita kertoja kullut kun jalan alla kuuluu kruts, ja tajuaa astuneensa tälläisen pinkeän rusinan päälle. Kaikkia ei vaan huomaa heti sieltä lattialtakaan. Kyllä ällöttää.
Kyllä, lapseni konttaavat lattialla koirien seassa. Ei ällötä.
Kyllä, koiramme saavat maata sohvalla. Ei ällötä, muut kun irtokarvat ja mahdollinen hiekka. Makuuhuone sensijaan on pelkästään ihmisten reviiriä.
Kyllä, punkeista huolimatta koirani saavat juosta heinikossa.

En pelkää punkkeja tai borreliaa. Siitä huolimatta että useita yksilöitä olen myös itsestänin vuosien saatossa nyppinyt/ nypityttänyt. Ja korkea mahdollisuus oireista päätellen on, että itse sairastan neurologiseksi edennyttä borrelioosia. ("Vaikea" ja suomessa haluttomuus tutkia vaivaa ehkä enemmän).
 Ja vaikka punkkeja on aina ollut, olkoonkin että niiden määrä on saattanut lisääntyä vuosien saatossa, yhdelläkään koiristani, koko elämäni aikana, ei ole borreliaa tai siihen viittaavaa havaittu. Ja liikuttu on, myös rannikkosuomessa.

Koirieni elimistön myrkyttämistä sen sijaan pelkään ja madotuksetkin teen normaalisti aikuisille koirille vain n.kerran vuodessa, tai jos tarvetta selkeästi ilmenee.

Ja jos punkkiesiintymät vaikkuttavat oikein hulppeilta niin torjun niitä koiristani seuraavilla aineilla.
Biospotix 100% luonnollinen niskaan siveltävä yrttivalmiste jonka haju pitää punkit loitolla n.4 viikkoa käsittelystä.

T-puu öljy (tea tree oil) jota sekoitetaan n. 20 tippaa 2dl vettä ja sumutetaan suihkepullolla koiraan. Tehoaa melko hyvin myös mäkäräisiin ja hyttysiin myös ihmisillä ja hevosilla. Tätä tai aloe vera geeli voi sipaista punkinpurema kohtaan, estää tulehtumista.

Eteerisistä öljyistä melko hyvin tehoaa myös nk. flunssaöljy jota voi sumuttaa tai sivellä laimennettuna iholle tai karvoihin.  t-puu öljyn lailla löytyy luontaistuotekaupasta.

Jo kiinnittyneen punkin saa parhaiten irti että tarttuu sitä mahdollisimman läheltä koiran ihoa kynsillä/ pihdeillä tiukasti kiinni ja kiepautta hieman vastapäivään ja nyppäsee sen suoraan ylöspäin irti. Näin yleensä punkki tulee kokonaisena pois. Pään sisään jäämistä pelkääville tiedoksi. vain nk. tartunta väkäset saattavat harvoin jäädä ihoon, mutta tämäkään ei ole mitenkään vaarallista.
Makkinoilla on satoja malleja punkkipihtejä, niille jotka eivät sormin sitä tohdi /pysty irottamaan.
Pyydä toki jos mahdollista, jotain kokenutta näyttämää tai neuvomaan hommaa. Näin olet toimiessasi itsevarmempi ja koira ei koe epäröivää energiaasi heikkoutena ja taipuu hoitoon helpommin.

Kehotan siis miettimään onko se punkki oikeasti niin suuri uhka koirallesi, että siitä kannattaa vaarantaa koiran terveys kemikaaleilla ja sressata itsensä ja jälleen kerran heikentää turhalla epävarmuudella omaa johtajuuttaan. Vai olisiko viisasta tyytyä luontaisiin menetelmiin? Tutkia koiraa punkkienkin varalta siinä ihan rapsuttelun ohessa. Reippasti vaan poistaa tarttunneet punkit. Tehdä reippaita rentouttavia lenkkejä luonnon helmaan ja nauttia koiransa kanssa kesästä.

Jos jäi tästä kysymystä ilmoille tai tarvitset apua koirasi kanssa mihin tahansa, älä epäröi ottaa yhteyttä Koirakorjaajaan.

Rentojen kesähetkien puolesta, sinun ja koirasi avuksi
Kati
   
   

maanantai 7. toukokuuta 2012

Koira elää hetkessä, ota kiinni näistä hetkistä. Minä autan mieluusti.




Tässä nyt selvennettäköön sitä asiaa, että ketään ei ole tarkoitus dissata tai saada kenenkään mieltä apeaksi siitä että on elänyt sellaista elämää koiransa kanssa kun on luullut hyväksi olevan. Jokainen on tehnyt varmasti silloisen parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan. Mutta haluan korostaa sitä että koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa suhdettaan koiraan ja avata uusia näkymiä koiran maailmaan.
Minäkin pyrin tekemään sitä joka päivä ;-)
Myöskään minkään koulutus suuntauman systeemeitä en halua jyrätä, paitsi kaikkea väkivaltaan ja agressiivisen toiminan kautta haettua "tottelevaisuutta" paheksun voimakkaasti.
Väkivalloin kohdeltu koira on kuin munille potkittu mies. Kipu ja viilto lamauttaa, mutta kun mitta tulee täyteen ja adrenaliinit purkautuvat, voi seuraamukset olla karut.
Eivät koirat toisiaankaan hakkaa, saati agressiivisuudella koiralaumaa johda. Itseasiassa agressiivisuus on koiramaailman heikkoutta ja pyritään eliminoimaan lauman toimesta joko alistamalla tyynnyttämään tai tappamalla. Siinä sitä voi sitten miettiä jokainen tahollaan että millainen tikittävä aikapommi on hakattu koira. Olipa dominassitasonsa kuinka alhainen tahansa. (Mutta tälläisenkin koiran voi kuntouttaa onnelliseksi rennoksi seuraajaksi.) Ja kuinka sekaisin ja stressaantunut on koira joka agressiivisin elein pitää valta-asemaansa ihmis laumassa. Että Tuleen ei kannata jäädä makaamaan!
Ihmiset ovat vain valitettavan vieraantuneita siitä mikä on eläimen luonto ja todellinen ulosanti. Samaistavat koiran ihmiseen, luullen tekevänsä suurenkin palveluksen rakkaalle lemmikilleen.
Koiran rakastaminen ja oikein kohteleminen kun eivät automaattisesti ole sama asia. Tapa käsitellä koiraa samaistaen sitä ihmispsygologiaan ei toimi. Vaikka se tehtäisiin kuinka suurella rakkaudella hyvänsä.

Koira tahtoo kuitenkin olla koira ja minä mieluusti kerron ihmisille kuinka koiralle tehdään suuri palvelus ja rakkauden osoitus näyttämällä sille sen paikka laumassa.
Koira tarvitsee ja haluaa aina johtajan. Jos koira ei sitä laumastaan saa, ajaa luonto sen olemaan johtaja.
Olemalla ihmisenä hyvä laumanjohtaja ja antamalla koiralle mahdollisuus olla koirana rento seuraaja, olet taatusti koiraasi täysillä rakastava.
Rakastan koiria ja luontoa, siksipä lainaakin tässä vanhaa sanontaa. On turhaa vastustaa luontoäitiä, siksipä teenkin yhteistyötä sen kanssa.
Kyse on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan kyvystäni tulkita luonnon tarkoittamaa ja toimia tulkkina koiran  sellaisen ihmisen välissä joka on sen kyvyn hukannut. Useimmat ovat sen kyvyn hukanneet, eikä se ole mielestäni nykyolosuhteissa mikään ihme.
Ja ei todellakaan ole häpeä myötää sitä ettei ole, siitä huolimattakaan, että koira ei ole ensimmäisesi, ihan kartalla koiransa käytöksestä. Tai että olisi hienoa osata tulkita sitä vielä paremmin. Päinvastoin. Nostan heti hattua ihmiselle joka tämän myöntää.

Korostan että tyylini tehdä tätä koirakorjaajan hommaa on pitkälti itse kehittelemäni ja oppimani. Joitakin tiedon jyväsiä, mausteita ja superpähkinöitä olen saanut vanhoista koulutus oppaista ja muutamilta jo edesmenneiltäkin koirakouluttajilta. Ja mainittakoon vielä että suuri tuki ajatusmaailmalleni on ollut Cesar Millan.
Mutta minut on opettanut ja kouluttanut elämä ja sen sisältämät koirat.
Minun metodini perustuvat luontoäidin sääntöihin ja koiramaailman psygologiaan.
Minä kouluttaudun lisää joka kerta kun tapaan uusia ihmisiä ja uusia koiria.
Minuun kannattaa tutustua ihan avoimin mielin.
Työni tulokset ovat lienee paras suositukseni.
Minä olen KOIRAKORJAAJA Kati.

Käytännössä.
Menen siis kutsuttaessa koiran ja hänen perheensä luokse.  Istumme hetken ja keskustelemme heidän tilanteestaan ja mitkä ovat heidän näkemänsä haastekohdat.  Tämä tehdään ikäänkuin olisin kuka tahansa vieras jolle puhuttaisiin koiran toimista. Samalla saatan jo näyttää miten ovella vastaan pomppivan koiran saa rauhoitettua ja kuinka sohvalla ihminen saa istua "rauhassa" ja muita siinä kättelyssä esiin tulevia tilanteita. Puhun tässä perheestä siksi että olisi suotavaa että kaikki ne jotka ovat osa koiran päivittäistä elämää, koko senhetkinen koiran lauma, olisi paikalla koiraa korjattaessa ja opetettaessa ihmisiä, mitä koira todella milloinkin viestittää ja kuinka niihin viesteihin tulee vastata. Käsitten asiaa aina kokonaisuutena, koska koira toimii niin. Se ei erottele aikaa, arkea pyhästä tai ihmisiä isänä tai tyttärenä. Sille päivät ovat päiviä, erilaisine toimineen ja ihmiset lauman jäseniä, erilaisine energioineen.

Luotuani hieman kokonais kuvaa ongelmista ja niiden syistä, lähdemme yleensä koiran kanssa lenkille. Näin saan hyvän kontaktin koiraan ja välimme syntyy luottamus. Koiran saadessa purkaa energioitaan sen kehonkieli koko ajan kertoo minulle asioita joita "tulkkaan"  ihmislauman jäsenille. Samanaikaisesti palautan koiraa sille energiatasolle jossa sen luontaisesti on hyvä olla. Rentoon tasapainoiseen seuraajan asemaan. Kun koira alkaa toimia, ottaa joku perheenjäsenistä hihnan ja näytän hänelle "kädestä pitäen" kuinka koiran kanssa kuljetaan. Vaikka kaikkien koiraa kuljettavien kanssa erikseen. Tämä on erittäin tärkeä harjoite niin koiralle kuin ihmisellekkin vaikka hihnassa kulku ei varsinaisesti tuottaisi ongelmia. Jokainen joka näkee sen omin silmin ymmärtää varmasti mistä puhun.

Ulkona teemme kaikki harjoitteet mihin ongelmiin ulkotiloissa tarvitaan ratkaisua. Tarvittaessa luodaan nk. ärsyke ja häiriö tilanteita jotta väärät käyttäymismallit saadaan poistettua. Otan mukaani tarvittaessa avustajan/ ja jonkin omista koiristani.

Takaisin sisälle mentäessä koiran olo on jo helpottunut ja tarvittaessa joitakin harjoituksia jatketaan vielä sielä. Kaikki ongelmakohdat käydään käytännössä läpi ja toivon että minulta kysellään mahdollisimman paljon. Saattaa kuulostaa hieman uskomattomalta, mutta oikealla asenteella ja muutamilla käytännön toimilla koiran käytösongelmat voidaan poistaa jopa 15:sta minuutissa. Harvemmassa ovat ne koirat joiden tasapainon palautukseen menee enemmän kuin tunti. Näittenkin kohdalla hommaa ei jätetä kesken vaan pyrin aina toimimaan koiran kassa niin kauan että tilanne tasoittuu ja saamme aikaan yhdessä haluamamme toiminnot.  Lopuksi käymme läpi asiat ikäänkuin yhteenvetona. En yleensä jätä kirjallista materiaalia, koska mielestäni tärkeämpää kuin papereiden lukeminen on asioiden tekeminen, oikeiden tapojen omaksuminen ja vahvistamien sekä väärien karsiminen.  

Tässä on kuitenkin huomattava että vaikka kuinka saan koiran balansiin ja käytösongelmat kuriin, tästä alkaa perheen ja koiran välinen "työ". Lauman yhteisöllisyyden eheyttäminen. Asioihin jotka ovat jääneet huomiotta tai saaneet vääränlaista huomiota keskittyminen. Arjen rutiinien organisointi koirankin perspektiivistä. Kun nämä uudet systeemit tulevat rutiineiksi koira täyttää sen paikan jolle se alunperinkin on otettu. Olemaan rento seuraaja, perheen-ja laumanjäsen mallia koira.

Hieman koirasta riippuen käyntiini kuluu aikaa 2-3 h. Yleensä minun osaltani yksi käyntikerta riittää. Toki sen jälkeen kun olen käynyt minuun voi olla meilitse tai puhelimitse yhteydessä jos ja yleensä kun, kysyttävää ilmaantuu. Toki tulen tarpeen vaatiessa toisenkin (ja niin monta kertaa kuin tarvetta on) kerran paikalle. Ohjeistankin niin että olisi suotavaa ottaa minuun yhteyttä jokatapauksessa n.1-2 viikkoa käyntini jälkeen. Näin on helppoa antaa vielä "hienosäätö" vinkkejä, valaa uskoa onnistumista kohti ja kartoittaa tarvitaanko uutta käyntiäni. Lisäksi saan itselleni arvokasta palautetta kuinka homma on toiminut.

Mitkä sitten ovat käyntini kustannukset?

Olen pyrkinyt pitämään hinnoittelun sellaisena ettei raha muodostuisi kenellekään kynnyskysymykseksi siihen että tarvitessaan apua voi sitä minulta ottaa.
Rakkauteni koiria kohtaan on kuitenkin huomattavasti suurenmpi kuin arvostukseni rahaa kohtaan. Faktaa on että ilmaiseksi en voi tätä tehdä mutta,  tuntiveloitukseni on keskiverto autokorjaamon tuntitaksasta n.puolet ja matkaveloitukseni ei myöskään kulje luokassa epätodellista kiskurimaisuutta. ;-)
(Mutta jos minusta joskus sattuisi tulemaan miljonääri, lupaan heittäytyä koiramaailman korjaavaksi hyväntekeväisyydeksi ;-)

Vain siitä että koira saa arvoisensa elämän ja koiran lauma, arvoisensa jäsenen on missio jonka teen minulle suodulla taidolla ja täydellä sydämellä. Siitä en ole halukas  tinkimään :-)
Apua tarvitessaan kannattaa siis ottaa yhteyttä, maksupolitiikkaa voi tarvittaessa säätää.

Ja Tiedoksi heille jotka ilmeisen huolissaan ovat myös siitä, että onko verotukseni kunnossa, voin kertoa, että verottaja on varsin tietoinen tilanteestani. Ja summista päätellen maksan kyllä, ehkä jopa jonkun muunkin veroja.

Jokainen koira on yksilö, jokainen perhe on toimineen uniikki. Siksi on hurjan hankalaa kertoa juurikaan tämän tarkemmin, mitä käyntini aikana tapahtuu.
Mutta jos mietit nyt tätä lukiessasi että voisikohan tuo auttaa meidän koiramme kanssa, ota jo yhteyttä. Se voi olla koirasi ja sinun elämääsi huimasti täydentävä teko.