Pennusta tasapainoiseksi koiraksi

Onneksi olkoon! Olette valinnut kaveriksenne ja perheen jäseneksenne ihmisen parhaan ystävän, koiran.

Tässä kerron hieman vinkkejä ja ohjeita kuinka koiranpennun kanssa tulisi toimia ja kuinka häntä tulisi kasvattaa jotta perheessänne asuisi koko ikänsä tasapainoinen ja terve koira.

Tämä teksti on alustava ja suuntaa antava kaikille pennun omistajille ja heidän perheenjäsenilleen. Mitä kaikkea ikinä matkan varrella tuleekin vastaan suosittelen aina ottamaan yhteyttä kasvattajaan tai allekirjoittaneeseen.

Kasvattaja yleensä tuntee rotusi erityispiirteet hyvin ja osaa antaa ohjeita juuri kyseistä koiraa koskien. Kannattaa muistaa kuitenkin se että kaikki kasvattajat eivät valitettavasti ole sydämellä ja taidolla kasvatustyössä mukana, joten jos jokin asia tuntuu sinusta kummalliselta vaikka kasvattaja niin sanoikin, älä epäiröi kysyä toista mielipidettä.

Allekirjoittanut taas on touhunnut koirien psygologian, tottelevaisuuskouluttamisen ja ruokinnan parissa yli parivuosikymmentä joten kokemusta ja apuja löytyy ja kysyttäessä jaan niitä mieluusti. Parempi liian aikaisin kuin hetki liian myöhään. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Ja vaikka aikaisempaa kokemusta koirista olisikin aina voi tulla vastaan jotain uutta ja yllättävää, eikä tietojen "päivittäminen" ole pahaksi kellekkään.

Kun pennun ja nuoren koiran kanssa näkee aluksi "vaivaa" palkitsee se moninkertaisesti itsensä. Kouluttamista josta mielummin puhun itse kasvattamisena, ei voi aloittaa liian aikaisin, luontokin aloittaa sen heti kun pentu sukeltaa emokoiran mahasta maailmaan.

Koira on käytöstapa kasvattamattomana pahimmillaan maailman pahin riesa.

Oikeaan tasapainoiseen rooliin kasvatettuna ja laumaan sopeutettuna maailman paras ystävä. 90% on "kiinni narun toisesta päästä" eli lauman johtajasta.

Antoisia hetkiä uuden karvakuonoisen elämänkumppaninne kanssa!

Pentu tulee uuteen kotiin

Autossa matkustaminen

Jo ensimmäisestä automatkasta lähtien kannattaa pennulle luoda turvallinen kuva autossa matkustamiseen, jotta jatkossakin autossa matkaaminen olisi vaivatonta. Ensimmäinen matka sujuu yleensä parhaiten jonkun turvallisen ihmisen vieressä tai sylissä, (niin että kuljettaja saa keskittyä ajamiseen rauhassa) Tässä on pennun ensimmäinen johtajaansa leimaantumisen paikka. Pentua EI kannata sen ollessa hermostunut silitellä ja puhella sille rauhoittavasti, säälin tunteet sen emosta ja sisaruksista erottamiseen kannattaa siirtää pois mielestä. Hermostuneen pennun silittely saattaa johtaa siihen että se kokee että sen reaktio on oikea ja hyväksyttävä ja helposti jää toimimaan tähän käytökseen aina autossa. Pentu tarvitsee nyt ensimmäistä kertaa elämässään vahvaa laumanjohtajaa. Luonnossakin kun emokoira vieroittaa pentunsa, pentu leimautuu lauman vahvinpaan ja alkaa seurata tätä. Kun ihminen huokuu pennulle itsevarmaa rauhallista energiaa, pentu kokee olevansa turvallisessa seurassa. Pahoinvointi on ensinalkuun hyvin tavallista, joten ruokinta kannattaa hoitaa paria tuntia ennen tai vasta automatkan jälkeen. Aluksi matkoille mukaan kannattaa varata jokin vähemmän arvokas huopa, sanomalehteä ja talouspaperia, vahingon sattuessa siivouksen helpottamiseksi. Pentua ja nuorta koiraa kannattaa ottaa autoilemaan silloin tällöin vaikka ei olisi niin tarvettakaan. Tämä on erinomaista aikaa opettaa pennulle autossa matkustamista ja käyttäytymistä vastaisuuden varalle. Mistään tilanteesta ei pennulle saa tehdä numeroa, vaan kaikkeen tulee suhtautua tyynen rauhallisesti kuin näyttäen pentukoiralle esimerkillistä matkustamista. Varsinkin silloin kun autossa on kuljettajan lisäksi "appari" joka voi tarvittaessa rauhoittaa ja komentaa koiraa. Autossa kuuluu maata tai korkeintaan istua, paikallaan ollen hiljaa. Jos jotain muita toimintoja, kuten ympäri pyörimistä, vikinää, haukuntaa tms. esiintyy siitä komennetaan HETI. Murahdus ja kosketus kaulan aluelle, aivan kuin emokin ilmoittaa pennulle että nyt sen riehuminen luppuu. Mikään ei ole kamalampaa kuin takapenkillä vapaana hääräävä koira joka matkustajien korvien tärykalvot kappaleiksi "vahtiessaan" vastaantulijoita ja tekee sisustus remontin autoosi sinun käväistessä kaupassa. Kun tässäkin asiassa nähdään pentuvaiheessa hieman vaivaa, on matkustus huoletonta koiran ollessa aikuinen.

Koiran totuttua autokyytiin kannattaa kaikkien matkustajien ja koirankin turvallisuuden takaamiseksi hommata koiralle häkki, turvaverkko tai turvavöihin kiinnitettävät valjaat.

Muistanette että koiraa ei saa jättää autoon kesällä. Varjoisassakin paikassa, vaikka ikkunat olisivat auki, auton lämpötila kohoaa hengen vaaralliseksi hyvin lyhyessä ajassa. Kyllä se lähikaupassa pistäytyminen voi olla liian pitkä aika. Lämpöhalvauksen , joka pahimmassa tapauksessa johtaa koiran kuolemaan, riski on kesäaikaan hyvin suuri. Joten kovin lämpimillä ilmoilla koira kannattaa ottaa aina ulos hihnaan tai jättää suosiolla kotiin.

Autoihin on saatavana kaikenmoisia lisävarusteita, esim. ikkunoitten väliin laitetavia ritilöitä joilla ikkunat voi jättää "auki" tai farmarimallin lukittavia häkkejä jolloin takaluukun voi jättää auki. Mutta muista että nämäkin ovat vain lyhytaikaisia apuja ja auton tulee olla taatusti varjossa silloinkin.

Jos autossasi on nk. taukoilmastointi joka pitää ilman jäähdytettynä vaikka auto ei olisi käynnissä, jätä siitä tiedote auton ikkunaan koiran ollessa autossa, jotta vältytään vääriltä hälytyksiltä.

Uusi koti ja uudet perheenjäsenet

Kun pentu tuodaan uuteen kotiin sen annetaan valvonnan alla omaa tahtiaan tutustua paikkoihin. Kuitenkin niin että jokaiseen huoneeseen ihminen menee koiran edeltä ja ikäänkuin esittellee paikan reviirinä jolle pentu on kutsuttu. Jos talossa on muita lemmikkejä, niiden kannattaa antaa myös rauhassa tehdä tuttavuutta uuteen tulokkaaseen. Jos esim. kissa sähähtää pennulle ja menee sitten omiin oloihinsa, kannattaa sen antaa olla. Tulee sitten paikalle kun katsoo itselleen sopivan ajan. Pentu ymmärtää kyllä yleensä kissan "häivy" viestinnän jos pentu yrittää liiallista tuttavuutta. Kissa joka ei ymmärrä pelätä koiraa onkin yleensä enemmän vahdittava. Pennun leikkiminen on helposti kissalle liian rajua ja siihen on puututtava kieltämällä pentua koskemasta kissaan. Tarvittaessa taas tiukka murahdus ja "puraisu" sormilla kaulan alueelle. Tämä kannattaa tehdä myös silloin kuin pentu koittaa jahdata kissaa. Pian se oppii että kissa on lauman jäsen jota ei hätistellä.

Toiset koirat ottavat yleensä pentukoiran mutkitta vastaan koska sen "pennunhaju" viestii sen olevan vielä lapsi ja ehkä jopa "suojelukohde". Kuitenkin toinen koira on syytä pitää tyynessä tilassa sen tutustuessa pentuun, näin vanhemmasta koirasta voi saada oivankin roolimallin pennulle.

Perheen lapsille on myös tarpeeksi selkeästi ja tiukasti selvitettävä kuinka pennun kanssa tulee toimia. Pentua ei saa raahailla sylissä paikasta toiseen, se ei ole nukke. Jos pentu kuitenkin halutaan ottaa syliin tehdään se lattialla istuen, niin että' toinen käsi on pennun pepun alla ja toinen etutassujen alla. Jos pentu pyrkii pois sylistä, tulee se päästää varovasti lattialle. Ei koskaan saa antaa hypätä. Koira ei ole sama kuin kissa ja jo puolen metrin korkeudelta tehty loikka voi aiheuttaa nyrjähdyksiä tms. Myös ovissa kulkiessa pitää aina katsoa taaksensa. (koskee luonnollisesti myös aikuisia) Pieni koiranpentu on uskomattoman nopea liikkeissään ja tulee ihmisen perään nopeammin kuin kukaan voi uskoa. Ja häntä tai tassu on helposti oven välissä. Kun pentu nukkuu sitä ei saa mennä herättämään. Pennusta joka ei saa nukkua rauhassa tulee helposti hermostunut tai epävarma. Myös maha voi mennä sekaisin.

Pennulle näytetään uusi koti rauhallisesti, sen annetaan vapaasti haistella paikkoja mutta jokaiseen uuteen huoneeseen ihminen, laumanjohtaja, menee aina ensin.

Jos talossa on paikkoja joihin koira ei saa mennä, tulee niihin meneminen kieltää heti alusta lähtien. (ks. lisää koulutus) Jo tässä vaiheessa pennulle on hyvä tehdä selväksi että ovissa ei ryntäillä ja lauman johtaja ja kaikki muutkin lauman ihmisjäsenet kulkevat ovista AINA ensin. Koskee myös portaissa kulkemista. Kiilaaminen on ehdottomasti kiellettävä. Koira on seuraaja ja tulee perässä.

Oma peti ja sisällä oleilu

Koiralle tulee antaa oma paikka, peti, johonkin rauhaisaan normaalilämpöiseen paikkaan. Nurkka tai seinusta josta ei jatkuvasti kulje joku ohitse, ja josta koira voi kuitenkin tarkkailla perheen toimintoja, on petille hyvä paikka. Myynnissä on valikoimaa joka lähtöön tai käsistään kätevät nikkaroivat/ompelevat itse. Pääasia on että alusta on hieman pehmeämpi kuin lattia. Kätevää olisi jos pedin pinta-osan voisi helposti irrottaa ja pestä esim. koneessa tarvittaessa. Voi olla että pentu ei ensin alkuun kelpuuta petiänsä ja ja nukkuu siellä minne milloinki vauhti hiipuu, mutta myöhempää ajankohtaa ajatellen on hyvin tärkeää että tämä oma paikka on olemassa.

Sohva jossa ihmiset oleilevat, ei ole koiran peti vaikka koira olisikin sinne tervetullut. Koiran peti on sen turvapaikka ja rauhan tyyssija. Kun koira oleilee petillään sitä ei saa komentaa, torua, eikä millään tavalla häiritä. Esim. harjaamista tai kynsienleikkuuta ei koskaan suoriteta petillä. Kun ollaan lähdössä esim. ulos, koira laitetaan hihnaan vasta kun se on kutsuttu pois petiltää. Koira voidaan lähettää petilleen, käskeä pysymään siellä, ja halutessa kutsua pois sieltä, mutta sen olessa petillään sille ei tehdä mitään, vaan annetaan sen olla rauhassa. Jos koira on komemennettu petileen se saa omaa tahtiaan rauhallisena ja tyynenä poistua sieltä, mutta jos ei toivottu toiminto jatkuu se voidaan komentaa takaisin petilleen.

Tässä on myös tärkeää että perheellä on yhteinen käsky joka tarkoittaa petille menoa.

Pentu voi ensi alkuun, varsinkin yöllä, hieman itkeskellä kaivatessaan emäänsä ja sisaruksiaan, mutta sopeutuu uuteen laumaansa yleensä nopeasti. Tässä vaiheessa voi olla suuri kiusaus ottaa pentu viereensä sänkyyn tai sohvalle. Mutta jos ottaa yhden kerran voi olla vakuuttunut siitä että koira makaa aikuisenakin sängyssä tai sohvalla. Jos ei halua niin käyvän on pysyttävä lujana ja kuunneltava pientä vikinää kerran tai pari. Koira hakee paikkaansa laumassa ja tämä on yksi osa sitä. Myöskin säälin tunteet pitää tässä siirtää sivuun, koira ei kaipaa sääliä vaan rauhallista, jämäkkää laumanjohtajan turvallista energiaa. Tukevat rajat ovat rakkautta.

Koiraa ei saa eristää johonkin tiettyyn huoneeseen nurkkaan tai häkkiin. Koiralla täytyy olla jonkinlaista liikkumavapautta, myös sisätiloissa. On ymmärrettävää jos esim. makuuhuone on koiralta kielletty alue, mutta eteisen nurkkaan sitä ei saa kahlita tai häkkiin sisätiloihin telkeäminen on pahaksi koiralle.

Pentuaikana on ymmärrettävää että koira voidaan "eristää" johonkin tiettyyn tilaan, esim. niin että kaikkin huoneisiin eim ole pääsyä, tuhojen ja sotkun välttämiseksi, mutta vain siksi aikaa kun ihmisiä ei ole kotona. Jos pentu jätetään kotiin toisen aikuisen koiran kanssa ja on pelko ettei homma ole balanssissa, niin koirat tulee eristää toisistaan vain portilla, niin että ne kuitenkin näkevät toisensa. Pikkupennun 8-12 vko ikäisenä olisi suotavaa, että yksinoloa ei olisi aluksi kuin max.4h kerrallaan. Tässäkään kohtaa en suosittele käyttämään häkkiä. Muuna aikana tulee sen saada opetella normaalia elämää perheen seurassa. Sisätiloissa koiraa ei saa koskaan pitää kytkettynä. Tälläinen koira voi kokea olonsa hyvin ahdistetuksi. Se voi muuttua masentuneeksi tai agressiiviseksi.

Kun pennulle näytetään perheen kesken yhteneväiset rajat ja liikuntaa niin että se selvästi väsähtää, sen yksin jääminen on helpompaa. Kun laumanjohto lähtee ulos ovesta pitää muistaa, kuten aina, huoleton tasapainoinen mielentila. Huolestunut tai pahoillaan pennun yksinjäämisestä oleva ihminen huokuu energiaa, joka on kaikkea muuta kuin johtajan energiaa ja se saa pennun psyyken suuren hämmennyksen ja pahoinvoinnin valtaan.

Sisäsiisteyteen opettaminen

Kun pentu tulee taloon, sisäsiistiksi opettaminen pitää alkaa välittömästi.

Pentukoiran rakko on kovin pieni ja pidätyskyky lähes olematon. Mieluiten ulokoven läheisyyteen laitetaan sanomalehtiä eli paikka johon on "lupa" tehdä tarpeet hädän yllättäessä. Silloinkin kun ihmisiä ei ole kotona. Myös yöllä on varmaa että hätä tulee ja tuskin on silloin kukaan viemässä ulos. Kaikkein vaikeimmin pestävät "persialaismatot" kannattaa siirtää evakkoon muutamiksi viikoiksi. ;-) Pentu pissaa usein hyvin pian herättyään. Ja kakka tulee myös usein n.10min päästä ruokailusta tai heräämisen jälkeen. Nämä ovat helppoja kiinnekohtia siisteysopetuksen aloituksessa. Heti kun pentu herää se viedään ulos (vaikka et itse olisikaan vielä täysin hereillä ;) ja heti miten ruuan jälkeen ulos. Pentua voi aina kehua kun homma toimi niinkuin pitikin, mutta muista, ei mitään ylitsevuotavaa hyvähyvähienoaupeeta liturgiaa, äänellä jota ikinä muutenkaan et kuvittele järjellisen ihmisen käyttävän. Tyyni matalalla äänellä kehu, jonka takana on ihmisen tasapainoinen ja tyytyväinen energia toimii parhaiten.

Usein pentu myös pyörii levottoman näköisenä, ikäänkuin etsien paikkaa tehdä tarpeensa. Tämä on myös selkeä merkki siitä että kohta lirahtaa tai syntyy liukumiina. Ja tässäkin kohtaa lipokkaat jalkaan ja ulos pika pikaa. Pian pentu oppii kyllä pyytämäänkin ulos, valitettavasti usein muutama hätäinen "piipaus" menee ihmisiltä ohi korvien. Kun tähän ehtii reagoimaan ja tarpeet tulevat kehujen saattelemana ulkoilmaan, sisälle tulevien tarpeiden määrä vähenee kovin mukavaa vauhtia. Jos näyttää että nyt just tulee etkä ehdi viemään pentua ulos, siirretään se nopeasti sanomalehti vyöhykkeelle ja annetaan pissata rauhassa sinne. Vahinkojakin toki sattuu mutta niistä ei pentua saa torua. Paras kun siivoaa lätäkön /kasan pois kaikessa hiljaisuudessa kiinnittämättä pentuun sen kummempaa huomiota. Kun ulos pissaamisesta saa kehuja ja positiivista huomiota se on pian pennun mielestä kivaa jota kannattaa yrittää. Kun heti aluksi ollaan viitseliäitä pennun ulkoilutuksen suhteen ja kaikki perheen kynnelle kykenevät osallistuvat siihen, yleensä pentu on hieman rodusta ja sukupuolesta riippuen täysin sisäsiisti n. 4-5kk vanhana.

Aikataulut ja ulkoilu

Pennulla on aluksi hyvä olla suhteellisen säännölliset ruoka-ajat kun ruokinta aluksi tapahtuu 3 kertaa päivässä. (kasvattajan ohje) Tämän mukaan tulevat myös siis ulkoilu aikataulut.

Talvisaikaan Pentu ei aluksi siedä olla pitkiä aikoja ulkona. Varsinkin jos on pakkasta. Muutamasta minuutista n. puoleen tuntiin on aluksi hyvä. Ja luonnollisesti niin paljon toistoja kuin on päivän aikana mahdollista. Kesäaikana vaikka koko päivä, kunhan paahteelta pääsee varjoon tarvittaessa.

Pennulle parasta fyysistä liikuntaa on vapaa ehtoinen leikkiminen ja liikkuminen vapaana. Jos pennulla on lekkikaverina toinen koira, on pidettävä huoli ettei leikki ole liian rajua, mutta muuten toisen koiran seura vaikkapa vain silloin tällöin, on erittäin hyvästä pennun niin fyysiselle kuin henkisellekkin kehitykselle. Pennulle kannattaa heti alusta asti suoda kontakteja toisten koirien kanssa. Terveet rokotetut koirat eivat ole terveys riski vielä rokottamattomalle pennullekkaan. Suurempi riski on että pentu kasvaa ensimmäiset viikot uudessa kodissaan vailla koiralle tarpeellista koirakontaktia. Vain koirapuistoja ja koirien massatapahtumia kannattaa välttää ennen rokotusuojan voimaantuloa. Kuitenkin hihnanakävelyn kurinalaisuus on syytä opettaa hetimiten.

(blogistani löydät jutun tästä, Ylös, ulos ja lenkille..)

Pikkuhiljaa kun ruokintakerrat harvenevat kahteen kertaan/ pvä ja pentu kasvaa ja pidätyskyky paranee, kannattaa koira totuttaa siihen että, kun ihmiset nukkuu, niin koirakin nukkuu. On karmea rasite jos itse saisit sunnuntaiaamuna nukkua pitkään, mutta koira vaatii ruokaa ja lenkitystä aamu kuudelta. Tämän voi opettaa käskemällä koiraa olemaan hiljaa yöllä. Yleensä koira oppii tämän automaattisesti ja jos myöhemmin pitää meteliä yöllä on siihen ilmeinen syy. Esim. akuutti hätä tai normaalista poikkeavaa liikettä ulkona. Alle ½vuoden vanhaa koiraa kannattaa ruokkia 3kertaa päivässä ja lenkittää useita lyhyitä lenkkejä. (he joilla on oma piha pääsevät tässä paljon helpommalla koska koira voi pienten lenkkien sijaan ulkoilla vapaana pihalla) Vanhempi koira pärjää 2 kertaa päivässä tapahtuvalla ruokinnalla. Myös ruoka-aikoja ei kannata totuttaa mitenkään minuutilleen. Muutaman tunnin heitto ruuan saamisessa aamuin illoin ei mitenkään hetkauta aikuista koiraa ja antaa omistajalleen paljon enemmän liikkuma vapautta. Älä ryhdy koskaan koirasi palvelijaksi.

Koiraa ei saa koskaan lenkityttää tai leikityttää riehakkaasti heti ruokailun jälkeen eikä myöskään ruokkia välittömästi lenkin jälkeen, ainakaan niin kauan kuin läähättää kovasti tai ns. käy kierroksilla. Tämä saattaa aiheuttaa vatsalaukun kiertymän.

Koira kannattaa opettaa syömään makuultaan. Tämä tuo psygologista rauhaa koiran ruokailuun ja isompien koirien kohdalla ei sitten tarvitse ostella mitään korotettuja kuppeja. Kun koira syö rauhassa maaten, se tuntee olonsa ruuan suhteen turvatuksi, ja ruoka menee vatsalaukkuun tasaisemmin ja hyvän pureskelun tuloksena sulavuus paranee. Luontaisesti ruokarauhan taakuulla koirat valitsevat makuultaan syömisen.

Koiraa tulee ulkoiluttaa niin että se saa riittävästi liikuntaa ja muitakin aktiviteettja eikä pääse turhautumaan. Liikunnan tarve vaihtelee paljon rotu - ja koira kohtaisesti.

Liikuntaa kannattaisi harjoittaa reippaasti aina enenkuin koira jää kotiin yksin. Aamullakin 20min.-1h reipas kävely tekee erittäin hyvää niin koiralle kuin omistajallekkin. Aikataulusta huolimatta pääajatuksena kuitenkin niin että kävely on psygologisesti haastavaa, ei energiaa nostattavaa. Kävele koirasi kanssa mahdollisimman paljon, koira on luonnoltaan seuraaja ja nauttii laumanjohtajansa rinnalla kulkemisesta. Muista: koirapuisto ei koskaan korvaa kävelystä saatavaa rauhoittavaa ja rentouttavaa liikuntaa. Koirapuistoon mennään aina vähintään 20min. reipaan kävelyn jälkeen, jotta koirasi on päästellyt "enimmät höyryt" pihalle ja menee koirapuistoon rennon iloisena, jolloinka kohtaamiset toisten koirien kanssa ovat tasapainoisia.

(kats. blogin ylös ulos ja lenkille..)

Käytöskasvatettu koira on tasapainoinen kaveri

Koira lauman jäsenenä

Koira on laumaeläin ja perhe kaikkine ihmisineen ja eläimineen on sen laumaa. Pentu alkaa alusta asti hakea omaa paikkaansa laumassa. Ihmisen täytyy joka kohdassa muistaa tämä ja pyrkiä näyttämään koiralle sen paikka laumassa. On siis otettava huomioon että koira ei ajattele kuten ihminen vaan ihmisen on ajateltava kuten koira ajattelee. Koska koira ei koe ihmistä ihmisenä, vaan ikäänkuin toisena koirana. Esim. tästä syystä koira hyvin usein tutustuessaan uuteen ihmiseen tunkee nenäänsä ihmisen haaruväliin. Koska koirat tekevät niin tutustusessaan toiseen koiraan. Sieltä tulee haju joka kertoo koiralle toisen sukupuolen, iän ja nk. valta-aseman ja hyvin paljon muutakin koiralle olennaista tietoa.

Koiran tulee totella ja kunnioittaa ihmistä eli ihmisen tulee osoittaa ehdoitta olevansa lauman ylempi arvoinen. Ihminen olipa hän sitten lapsi tai aikuinen, isäntä tai tytär, on aina koiraa ylempänä laumassa. Aikuisten jäsenten tulee tämä koiralle osoittaa jos lapsi ei vielä itse kykene. Ei siis ole tarkoitus että koiralta viedään luonto, tai se alistetaan siinä merkityksessä jossa ihmiset alistamisen kokevat, mutta kuten luonnossakin, josta koira kuitenkin on lähtöisin ja alkukantaiset geenit ovat vielä hyvinkin pinnassa, koiralla pitää olla paikka laumassa. Jos koira joutuu/ pääsee ihmisen yläpuolelle voi se luulla että sen tehtävä on olla lauman johtaja ja tämä saattaa aihettaa suuria ongelmia. Koira jolla on liian suuri valta ja vastuu voi helposti olla stressaantunut tai jopa agressiivinen. Koira joka on pidetty ja rakastettu lauman jäsen, joka tietää paikkansa laumassa, voi hyvin ja tuntee olonsa turvalliseksi. Pentu oppii nopeasti paikkansa kun vain ollaan määrätietoisia. Miltei poikkeuksetta aikuistumis vaiheessa ja joskus myös nuoruusiällä, koira koettelee rajojaan. Ketä ja mitä pitää ihan oikeasti totella ja olisiko laumassa ylöspäin pääseminen sittenkin mahdollista. Ovatko ihmiset varmasti riittävän määrätietoisia vastuussaan lauman turvallisesta johtamisesta. Joka asiassa.

Koiralle tulee ikäänkuin uhma-/murrosikä, joka on todelisuudessa sitä että vaistot käskevät hakemaan paikkaa lauman hierarkiassa.

Ja aina ja taas kerran on muistettava että MÄÄRÄTIETOISUUS on VÄLTTÄMÄTTÖMYYS! Mikä tänään on sallittua ei huomenna voi olla kiellettyä. Ja toisinpäin. Mitä et halua että koira tekee aikuisena et saa sen antaa tehdä pentunakaan. Myös perheen keskuudessa ns. lauman sisäiset säännöt pitää olla yhteiset. Koira ei osaa ajatella että kun isäntä antaa luvan olla sovalla ja emäntä kieltää niin mikä on oikein. Tai että aurinkoisina päivinä saan maata sohvalla ja sateisina kun olen kurainen en saa maata. Ihmisen on otettava kaikki seikat huomioon koiraa opetetaessa ja sääntöjä luotaessa. Jos säännöt ovat eriäväiset tai muuttuvat miten milloinkin koira hämmentyy ja voi alkaa ilmetä ns. häiriökäyyttäytymistä. Koira hakee joka asiassa johtajaa. Jos se ei sitä mielestään koe saavansa, niin perusluonteesta riippumatta luonto ajaa koiran johtajaksi.

Komentaminen ja toruminen

Jos ja mitä todennäköisimmin kun, pentua joudutaan komentamaan jostakin kielletystä tekemisestä, hyvä tehdä se yksinkertaisesti murahtamalla normaalilla tai siitä hieman matalammalla äänen voimakkuudella. Turhaa on höpötellä mitään muuta koira tuskin ottaa sitä kuuleviin korviinsakaan. Huutaminen on myös turhaa. Auktoriteettisi vain kärsii ja loppupelissä voi olla vain niin että koira ei enää reagoi muuhun kuin huutoon jos enää siihenkään. Heti jos yksi Murahdus tuota toivottua tulosta otetaan niin pian kuin mahdollista hieman niskasta kiinni ja "tukistetaan" eli "puraistaan" ja toistetaan murahdus. Tämä on pentujen emän ja muiden lauman jäsenten luontainen tapa kertoa pennulle että kyseinen asia ei ollut luvallista tehdä. Pian pentu oppii yhdistämään murahduksen ja niskasta tukistamisen ja pelkkä murahdus useiimiten riittää. Tavaroilla heitteleminen tai läpsiminen ei ole millään tavalla luontaista vaan koirasta voi tulla arka esim. kohotettua kättä kohtaan.

Muistuttaisin myös tässä asiassa, että komento, niinkuin kaikki muutkin komennot, on aina saatettava loppuun asti. Muuten koira oppii kurittomaksi tai hämmentyy.

Komentajan energian tulee olla hyvin tyyntä ja auktoritääristä. Koira näkee kaiken ns. yli- tai alienergian heikkona energiana. Kun on komennettu ja koira väistää, poistuu, irrottaa, rauhottuu jne. mikä ikinä olikaan ihmisen missio, niin paine on irroitettava ja poistettava VÄLITTÖMÄSTI. Myös henkinen paine ja kyseenalaistaminen. Älä koskaan jää tuijottamaan tai miettimään että aikooko se nyt pysyä poissa keittiöstä tai jättää lapsen lelut rauhaan. Päätä että toiminto ei toistu ja LUOTA koiraan. Jos toiminto toistuu, komenna, poista paine ja päätä taas että ei toistu. Vain luottamus on ainoa palkinto koiralle joka on aidosti koiralle tarpeen, luontaista ja aina läsnä/ saatavilla.

Ei se miten asian teet vaan millä energialla sen teet, on ratkaisevaa. Luottamus ruokkii tyyneyttä ja luottamusta. Koira vastaa aina vallitsevaan mielentilaan.

Uusien asioiden kohtaaminen

Erityisesti tässä asiassa on tärkeää että ihminen osoittaa rauhallista itsevarmaa laumanjohtajan energiaa.

Pennun arkuus uusia asioita kohtaan on luontaista. Se säpsähtelee ohi ajavia polkupyöriä, saattaa haukkua vastaan tulevia koiria tms. Tärkeintä on että koiraa ei kannusteta tälläiseen toimintaan vaan se totutetaan heti kaikkeen ympärillä tapahtuvaan toimintaan ja elämään. Jos pentu säpsähtää jotakin, sitä ei tule koskaan ottaa syliin turvaan. Tai jos puhelet sille, voi voi ei mitään hätää huout vain heikkoa energiaa joka vain voimistaa pennun pelkoreaktiota. Muista että koira ei ole lapsi jota voi houkutella ja puhumalla ja sylissä kantamalla kannustaa olemaan pelkäämättä, vaan koira tarvitsee laumanjohtajan varmaa esimerkkiä. Jos pentusi esim. jähmettyy kauhusta jonkun uuden asian edessä, seiso rauhallisena ja itsevarmana sen rinnalla ja anna sille aikaa huomata reaktiosi. Elä kisko perässä tai anna rynnätä paniikissa ohi. Kommenna tarvittaessa haukkumisesta. Älä ota syliin. Välinpitämättömyys sinulta pelättävää kohdetta kohtaan tekee vaikutelman myös pennulle että kohde on asia jota ei tarvitse noteerata. Kun haluat liikkeen jatkuvan nykäiset hieman hihnasta tai "tönäiset" pentua ja kun pentu tekee pienen eleen liikkuakseen eteenpäin kannusta ja jatka liikettä. Muista että kaiken jonka sinä noteeraat myös koirasi noteeraa. Ajatus kulkee energianana päästäsi suoraan koiran toimintoihin.

Perustottelevaisuus

Käytöskasvatus nk. tottelevaisuuskoulutus, aloitetaan heti pennun tultua taloon. Pienet asiat on helppo antaa pentuna periksi, mutta muuttuvat aikuisena isoiksi ongelmiksi.

Esim. vasten hyppiminen, käsien ja jalkojen pureminen, ovista ryntäily, kerjääminen ym. Moni asia on sitäpaitsi helppo opettaa pentuna ikäänkuin leikin varjolla, Esim.luokse tuleminen. Kun pentua kutsutaan luo ja se tulee, tapahtuu aina ensin jotakin mukavaa. Rapsutetaan, kehutaan, leikitään, ruokitaan tms. Vasta sen jälkeen kun pentu on tullut luokse ja saanut kokea jotakin miellyttävää, pannaan panta kaulaan, leikataan kynnet, tms. jota pentu ei välttämättä miellä niin kovin mukavaksi. Aina hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen kehutaan ja tehdään taas jotain mukavaa. Mutta vain onnistuneen suorituksen jälkeen kiitos on paikallaan. Jos pentua kutsutaan luo ja se lähtee tulemaan sitä kannustetaan rauhallisella äänellä jatkamaan hyvää suoritusta. Mutta jos ei tulekkaan luokse asti vaan jää lorvimaan matkalle tai tulee luo, mutta juokseekin ohi tai kääntyy pois koskettavan käden alta, pennulle murahdetaan ja se ajetaankin kauemmas. Hetken päästä kutsu uusitaan, ja jos pentu lähtee tulemaan luo sitä kannustetaan. Mutta kehuja tule ennenkuin luokse tuleminen on onnistunut. Pennun perässä ei koskaan pitäisi lähteä juoksemaan sitä kiinni ottaakseen. Jos pentu ei tule luo, sille käännetään selkä ja lähdetään kävelemään pois päin. Nyt kukaan muukaan ei saa osoitta huomiota pentua kohtaan. Pian pentu kokee tulevansasa hylätyksi ja tulee hyvinkin pian luoksesi. Muista äänenpainot ja energia. Ei kimittämistä, huutamista tai mitään ylitila lässytystä. Vaan mahdollisimman normaalia äänenkäyttöä,voluumia voi tietysti säätää etäisyyden ja tuuliolosuhteiden mukaan. Muista koiran kuulo on kuitenkin tuhannesti parempi kuin ihmisen kuulo. Ja muista että aina ja kaikessa olet vahvan tasapainoisen lempeän johtajan auktoriteetillä varustettu. Koira lukee energiaa ei sanoja!

Varsinaiset Opetustuokiot eivät saa aluksi olla kovin pitkiä, koska pieni pentu kyllästyy kovin nopeasti ja toivottuun suoritukseen pääseminen ei tunnukkaan enää mukavalta.

Pennulta pyydetään korkeintaan kaksi onnistunutta suoritusta peräkkäin samasta asiasta, ettei tule turhautumisen tunnetta. Palkitsemisista parasta on, nyt ja jatkossakin aina kehut ja koiran hyvänä pitäminen. En suosittele ottamaan käyttöön namipaloja. Ne helposti ajoittuvat väärin, tulevat väärään energiaan yhdistetyiksi ja täten heikentävät laumanjohtajan auktoriteettiä. Pentu ja nuori innokas koira on luontaisesti kiinnostunut tekemään mieliksi laumanjohtajalle ilman herkkujakin. Namipalat vievät huomion johtajasta herkkuun, laumanjohtajan auktoriteetti muuttuu "karkkiautomaatiksi". Hyväksytyksi ja kehutuksi tuleminen ovat kuitenkin aina varmat ja saatavilla olevat motivaation lähteet. Ja kun koiran ja ihmisen side perustetaan jo pentuna molemminpuoliseen luottamukseen homma toimii vallan hienosti ilman "karkkeja". Nameilla saattaa olla omat hyvät paikkanasa mutta ne eivät kuulu perus tottelevaisuus opetukseen. Muista, parasta toimintamalli opetusta harjotat arjen tiimellyksessä. Opeta koiraa käyttäytymään aina tilanne kerrallaan, niinkuin toivot sen jatkossakin arjessasi käyttäytyvän.

Vieraat

On selvää että moni tahtoo heti miten nähdä uuden perheenne jäsenen. Pentukoirat kun ovat hyvinkin hurmaavia. On tietysti tärkeää että pentu tottuu vierailijoihinkin nopeasti, mutta ensimmäiset päivät on hyvä rauhoittaa omaan laumaan leimaantumiseen. Sitten kun vieraita tulee on tärkeää että nyt ja aina myöhemminkin perheen ihmiset ottavat tulijat vastaan ovella ensin, ei koira. Kun vierailijat ovat sisällä ja tervehdykset on hoidettu sen jälkeen koiralla on lupa tulla tervehtimään. Ei niin että koira on ovella haukkumassa, pyörimässä ja hyppimässä ensimmäisenä. Tämä siksi että koira ymmärtää että sen tehtävä ei ole vartioida ovesta sisään tulevia vaan lauman johto on se joka hyväksyy vierailijat. Näin ei synny joka rapsausta oven takaa kuulevaa 24/7 aktivoitua liiketunnistinta. Koira oppii olemaan rento ja noteeraamatta turhia ääniä. Luottamaan laumansa ihmisten olevan ensisijaisia reviirin ahaltijoita ja vartijoita.

Pennnun pitää saada omaehtoisesti mennä nuuhkimaan itse vieraat. Meneppä itse lattialle kontallesi kun sisään syöksyy lauma suureen äänneen "Voooiii miten iiihana" kiihtynyttä energiaa huokuva sinulle tuntematon tyyppi joka syösyy sinua kohti kuin saaliinsa kimppuun lehahtava kotka. Mahtaisi tulla vähintäänkin trauma. Joten kun pentu saa, luvan laumanjohtajalta saatuaan, mennä itse tervehtimään tulijan luodaan taas luottamus pohjaa.

Jos pentu on rohkeaa sorttia tulee heti vieraankin luo ja riehakkaasti alkaa hyppiä vasten, purra käsiä, roikkua lahkeessa tms. Tämä tulee kieltää välittömästi. Jos vierailija ei siihen puutu omistajan on toimittava. Vaikka se nyt vaikuttaa leikiltä, on se muutaman kk:n päästä rajua, inhottavaa ja dominointi ele koiralta. Nappakka murahdus tms. komento ja jos ei tehoa, pikku "puraisu". Ja niin että tottelee. Vaikka vieras ei kokisi tätä ongelmana, kuulee hyvin usein "ei se mitään haittaa" lauseen, tämä on aikuisena iso ongelma ja siksi tulee kitkeä pois nyt. Myös pieniltä koirilta.

Rauhallisen pennun annetaan haistella, koskematta siihen tai puhumatta sille. Näin annataan sille tilaisuus tutustua vieraaseen. Kun pentu on nuuhistelunsa suorittanut sitä voidaan silitellä, vieraitten ei ole viisasta antaa ylen määrin pallutella pentua sylissä tai muutenkaa. Pentua sen enempää kuin aikuistakaan koiraa ei koskaan tuijoteta silmiin, se on osoitus haasteesta.

Koiraa ei saa koskaan teljetä toiseen huoneeseen kun tulee vieraita. Se voidaan komentaa omalle petilleen ja käskeä pysymään siellä. Ja jos vieras nyt ei menetä kauhusta tajuntaansa siinä tapauksessa että koira tulee luvan kanssa haistelemaan, olisi koiralle tärkeää että se saisi aina rauhallisesti haistella vierailijat. Tämä antaa koiralle kuvan että vierailijat eivät ole uhka, tai mitään muutakaan ihmeellistä. Koiran petille ei ole kellään vieraalla mitään asiaa! Vieraalla tulee olla oikeus komentaa koira pois luotaan, mutta myös huomaavainen isäntäväki käskeä koiran kauemmaksi jos vieras vaikuttaa vaivaantuneelta "tungettelevasta" koirasta. Vieraat eivät saisi koskaan, sen enempää kuin on välttämätöntä, komentaa toisen koiraa. Saati ruveta pitämään mitään koulutus sessioita. Ei myöskään ole soveliasta että vieraat syöttävät MITÄÄN koiralle. Varsinkaan taskusta kaivettuna suoraan kädestä. Isäntäväki huolehtii koiransa ruokinnasta ja herkuista. Jos vieraat haluavat tuoda jotakin koiralle, voi isäntäväki kiittää kauniisti ja tarjoilla tuliaiset koiralleen sopivaksi katsomanaan aikana, tai ne voidaan laittaa maahan ja rauhalliselle koiralle laumanjohdon lupa, "saa ottaa."

Ja kahvi -/ruokapöydän luona ei koiran saa antaa norkoilla. Tällä estetään se, että hyväntähtoinen mutta väärässä uskossa oleva salakäsi ei anna pöydästä koiralle mitään. Ja muutenkin ruuan julkea norkkaaminen lauman ylempiarvoisilta on kuin haettaisiin kaksintaistelua laumanjohtajan paikasta. Koira on syytä ruokailun, ruunalaiton tai kahvittelun ajaksi syytä komentaa pois välittömästä homman läheisyydestä.

 

Koiran tavarat ja hoitotoimet

Pentu ei voi tietää luonnostaa mitkä lattialla olevat tavarat ovat sille sallittuja ottaa, mitkä taas ei. Ensinalkuun on parempi siirtää ainakin kaikkein kalleimmat kengät, kännykät, kaukosäätimet, rakkaimmat lelut ym. turvaan koiran hampailta. Koiralla pitää olla joitakin sallittuja omia tavaroita esim. koirille tarkoitettuja leluja, puruluita ym. joita se saa mielin määrin purra ja riepottaa. Pentu tarvitsee tälläistä pikkupuuhaa vielä jonkin aikaa. Puruluut ym. vastaavat estävät myös hammaskiven muodostumista eli ovat hyväksi suun terveydelle ja helpottaavat hampaiden vaihtumisen yhteydessä syntyvää kutinaa.

Jos pentu saa hampaisiinsa jotain ei sille kuuluvaa, murahdetaan/ IRTI. Jos ote ei heti irtoa otetaan pikkuisen niskasta kiinni ja toistetaan käsky. Pentua ei pidä kuitenkaa nuhdella jos se ihmisiltä huomaamatta on amputoinut barbin jalan tai tehnyt pitsireunat lompakkoon ja homma on jo jätetty taakse. Koira elää hetkessä eikä ymmärrä tunti jälikäteen tullutta torua.

Tuhojen jäljet tulee kaikessa hiljaisuudessa siivoilla pois, mieluiten niin että on sen pahimman otsasuonen tykytyksenkin taanuuttanut ennenkuin alkaa putsimaan. Näin tulla vahingossa siihen tilaan jossa koira jatkaa tuhoamista koska sai siitä huomiota.

Koiralla tulee olla omat vesi-ja ruokakupit. Mieluiten teräksiset. Niitä ei voi pureskella rikki ja ne on helppo pitää puhtaana. Nämä astiat eivät saa olla missään muussa käytössä, esim lasten leikeissä. Kun koira syö aina samassa paikassa samasta astiasta on muualta ruuan tai herkkujen tavoittelu helpompi kieltää. Koiran omat kupit tulee ottaa myös matkoille mukaan. Myös matkalle mukaan on hyvä ottaa koiran oma peti tms. jossa on tuttu haju. Se auttaa koiraa rentoutumaan ja lepäämään.

Jokaisella koiralla tulee olla myös sen turkin vaativa harja/kampa. Harjaamista kannattaa harjoitella myös suht usein pentuaikaan, jotta se on sitten sujuvaa aikuisenakin. Jos koirasi kulluu trimmattaviin rotuihin, kysy kasvattajalta ohjeita.

Koiran kynnet leikataan siihen hommaan tarkoitetuilla saksilla. Jos et ole ennen leikannut pyydä jotakuta osaavaa näyttämään homma kädestä pitäen että saat varmuuden tehdä homma oikein ja koirasi antaa tehdä sen jatkossakin hangoittelematta. Kynsien leikkuun tarve on hyvin yksilöllinen, mutta mielummin ihan vähän hyvin usein kuin se että kynnet kasvavat ns. yli ja koiran kävelykin saattaa muuttua vaikeaksi tai kivuliaaksi. Kynsien leikkuu kannattaa opettaa niin että koira makaa kyljellään ja voi ns. rentoutua samalla. Opeta siis koira makaamaan kyljellään jo heti pentuna. Avuksi on hyvä ottaa otsalamppu, näin näät helpommin mistä kohtaa kynsi on turvallista leikata. Älä koskaan käytä kynsisaksien nk. Stoppareita. Ne eivät ole tae siitä ettet leikkaa liikaa. Leikkuuta kannattaa suorittaa vaikka pari kertaa/kk ihan pikkikiriikkisen kynnenpäätä nipsaisten, ennemmin kuin niin että kotkankynsien hermonkohdasta ei ole enää mitään tietoa.

Pesemistä tulee suorittaa vain tarvittaessa ei siis jatkuvalla kaavalla. Pesuun tulee käyttää vain laadukkaita koirien pesuun tarkoitettuja shamppoita. Koiran ihossa ja turkissa tulee olla tietty rasva ja sitä ei saisi kuivattaa liiallisella pesulla. Jos koirallasi on pitkä/ tiivis karva, huolehdi että turkki myös kuivuu kunnolla, ettei märässä turkissa ala pesiä infektioita jotka voivat aiheutta ihotulehduksia. Kurakelin aikaan kannatta vain huuhtaista/ kuivata rievulla koiran tassut ja mahan alusta. Myös tälläiset toimenpiteet on syytä opettaa jo heti alusta lähtien.

Prusperiaatteena että kun pentua käsittelee, korvista, hampaista, kynsistä, turkista aina säännöllisesti kohtuu usein, eivät mitkään hoitotoimet nouse ongelmaksi myöhemminkään.

Liikuntaa, Kuria, Hellyyttä

Nämä ovat ne kolme tärkeää asiaa joita jokainen koira tarvitsee. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Ja heti siitä lähtien kun pentu tulee taloon.

Liikuntaa niin että energia tulee purettua eikä patotunutta energiaa pääse syntymään. Tällöin koirasi mieli pysyy tyynenä ja se jaksaa keskittyä siltä vaadittuihin asioihin. Jos koirasi vaikuttaa hermostuneelta tai on sisätiloissa levoton se saa mitäilmeisemmin liian vähän liikuntaa. Pennun liikunta perustuu pitkälti leikkiin jota harjoitetaan mieluiten ulkona. Mutta jo ensimmäisistä kuukausista eteenpäin koira nauttii suuresti lenkkeilemisestä joka tapahtuu seuraten laumanjohtajaa. esim. 12viikkoinen pentu kulkee jo hyvin mielellään useitakin puolen tunnin lenkkejä /päivä omistajansa kanssa.

Kuri ja säännöt ovat koiran psyyken pelastus. Koira joka saa tehdä kaiken haluamansa tai jonka asemaa ei osoiteta laumassa ihmisten alapuolelle, VOI ERITTÄIN HUONOSTI. Rakasta siis koiraasi, luomalla sille säännöt ja pitämällä yllä hyvää kuria.

Esimerkiksi koira joka saa aina ensimmäisenä ennen ihmistä mennä vastaanottamaan ovesta vieraat sisääntulijat, luulee että sen tehtävä on vahtia laumaan tulijat. Tämä johtaa siihen että koira on hyvin sressaantunut siitä että sen täytyy olla lauman "valvova silmä" 24/7. Kuka tahansa uupuisi tälläiseen ja alkaisi ns. häiriö käyttäytyä. Koira, joka lenkille lähdettäessä saa "hoputtaa" omistajaansa pyörimällä kuin väkkärä eteisessä ja ryntää ovesta ennen omistajaansa, niin että väliin jäävään hihnan pinkeyden soinnin voi melkeen kuulla, luulee että sen tehtävä on ulkona kulkiessa olla lauman johtaja. Tämä jälleen kerran luo koiralle paineita, joita sen ei pitäisi kokea. Kun koira laitetaan odottamaan niin kauan että ulkoiluttaja on pukenut kengät ja takin päällensä, ja sitten nöyränä odottaa että panta ja hihna on kaulassa ja vasta ulkoiluttajan luvalla lähtee tämän perässä ovesta ulos. Tämä on koiralle osoitus siitä että ulkoiluttaja on määrätietoinen vahva laumanjohtaja jota on lenkillä mukava seurata ja meno on rentoa, eikä koiran tarvitse vahtia ympäristöä.

Hellyyttä saa ja pitää osoittaa mutta muista että koirasi tulee olla silloin rauhallisessa tasapainoisessa mielentilassa.

Koirasi haluaa ansaita ruokansa ja rakkautensa. Siksi rakasta koiraasi koko sydämestäsi, mutta osoita se vain kun koirasi on hyvällä käytöksellä ja tasapainoisella mielentilalla ansainnut sen. Eli kun koiraa huomioidaan se tehdään aina ihmisen ehdoilla. Koira ei edes pentuna saa koskaan "haastaa" ihmistä leikkimään tai tulla komentamaan ulos lähtöön tms. Kun pentu tulee jalkoihin kiehnäämään sitä ei automaattisesti kumarruta rapsuttamaan ja paijaamaan. Tämä on tärkeä osa laumakasvatusta. Koira oppii että huomiota ei saa dominoivalla "mulle heti" asenteella vaan lauman ylempiarvoiset suovat sitä hänelle kun on heille sopiva hetki. Pentujen emä on aloittanut tämän tapakasvatuksen jo niiden ollessa 4-8 viikkoisia, matala murahdus tai pieni nipistys niskasta on kertonut että nyt ylempiarvoinen haluaa olla rauhassa. Tästä ihmisen, pennun uuden laumanjohtajan on hyvä jatkaa. Näin koira oppii paikkansa laumassa ja dominoiva käytös karisee jo alkuunsa. Aikuisiällä koira on nöyrä, kuuliainen, iloinen ja helposti käsiteltävissä oleva kiltti rakastettava yksilö.

Muista että kaiken takana pitää olla tasapainoisen lempeän mutta voimakkaan auktoriteetin asenne! Ajatuksena niin että koira on aina 100% maailman ihanin laumanjäsen. Jos jotakin toimintoja pitää korjata, ne korjataan ja HETI samalla sekunnilla kun toivottu toiminto saadaan aikaan, paine poistuu ja tilalle tulee taas 100% luottamus ja tyytyväisyys koiraasi. Hyvin pian tämä luotto ja tyytyväisyys alkaa ruokkia itse itseään. Kun koira saa luottamuksesi ja parhaan palkinnon jonka koira voi saada, tyytyväisyytesi sen olemassaoloon, se alkaa toimia sen mukaan jotta tämä tila pysyisi yllä. Kun taas koira toimii kuin "ihmisen mieli" tämä tyyytyväisyys ei voilla olla huokumatta ihmisestä. Ja naks, positiivinen kehä on rakennettu. 

 

Ihania yhteisiä aikoja,

ja aina tarvittaessa käytössänne,

Koirakorjaaja Kati :-)