Ylös, ulos ja lenkille...

...Kuuluisi varmasti jokaisen koiran suusta, jos he osaisivat puhua ihmisen kieltä.
Mutta koska eivät osaa, tulisi jokaiselle koiran omistavalle ihmiselle olla ilmiselvää, että tämä ulkona ihmisen rinnalla kulkeminen on jokaisen koiran perustarve.
Aivan suoraan verrattavissa syömisen ja nukkumisen tarpeellisuuteen koirankin  hyvinvoinnissa.
Hyvin usein ostellaan yber tyylikkäitä taluttimia ja pantoja joita sitten käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa nähden liian vähän.
Koiraasi ei haittaa vaikka ulkoiluttaisit häntä jätesäkkiin pukeutuneena, pyykkinaru taluttimena, kunhan lenkkille vain pääsee. Mutta ei niistä hienoista taluttimista haittaakaan ole, jos niitä katsellessa mieluummin lähtee ulkoilemaan.
Kunhan panta on oikean kokoinen ja talutin sopivan mittainen.
Paras panta pysyy hyvin paikallaan lähellä korvia. Siksi suosinkin säädettäviä normaaleja tai puolikiristävällä ominaisuudella olevia. Kun panta pysyy hyvin kaulassa mahdollisimman lähellä korvia ei koiraa tarvitse "hirttää" jos liikettä tarvitsee pannan ja hihnan avulla hillitä. Taluttemeksi suosittelenkin nk. 3-piste/ monitoimi hihnaa jonka saa ikäänkuin yli olan ja kädet jäävät koiran taluttamisesta vapaaksi. Hihnan tulisi olla sen mittainen että Sen yliolan menevä lenkki pysyy hyvin paikaallan, lukon kohta jää lantiolle tai pikkuisen sen yläpuolelle. Loppuhinha yltää taluttajaa n. nilkan kohdalle, pienellä koiralla pikkuisen pidemmälle. Pituus n. 210- 220cm siis.
 Valjaita en perus lenkkeilyyn suosittele. Valjaat on tehty vetämiseen ja jäljestämiseen. Ja Useinkin vetämään taipuvaiselle koiralle  vain lisäävät intoa ja voimaa vetämiseen, koska painopiste tulee ryntäisiin jolloin ikäänkuin tekeekin mieli vetää.

No sitten tullaan siihen pisteeseen että tiedostetaan että kyllä, ulos pitäisi lähteä ja se olisi jopa hauskaakin jollei...
..Koira ampuu matkaan kotiportilta kuin idän pikajuna ja vasta puolen tunnin perässä raahautumisen jälkeen taluttajan joka toinen askel alkaa tavoittaa maankamaraa ja olkapään saa ehkä vielä muljautettua paikalleen..
.. Vastaan tulee toinen koira/ lastenvaunut/ pölkupyörä/ rullalautailija tms. taluttaja vaihtaa suuntaa, kuin juuri muistaen kahvinkeittimen jääneen päälle kotiin..
.. taluttaja vaihtaa kadun toiselle puolen jo noin 500 metriä ennenkuin vastaantulija olisi ohitettava..
..taluttaja etsii sopivaa kiinteätä kohdetta johon voi koiransa hihnan kieputtaa jotta se ei lähde käsistä kuin saippuapala suihkussa..
..Taluttaja seisoo ojassa koiransa kanssa tuntien tärykalvojensa pullistelevan koiran aiheuttavasta metelistä..
Ja miljoona muuta variaatiota siitä kuinka koiran kanssa rentouttava lenkki luonnossa muuttuu  ottasuonta pullistavaksi pakolliseksi pahaksi.
Ja kuinka jo ajatus siitä että koiran kanssa "pitää" lähteä lenkille saa ihmisen tuottamaan eleitä ja hajuja jotka koiralle merkitsevät vain heikkoa energiaa.
Mietitään että mistä löytyisi sellainen reitti ja aika jolloin ei tarvitsisi kohdata muita, ja voiko koiraa ulkoiluttaa kommadopipoon ja haalaraiin pukeutuneena , ettei kukaan tunnistaisi.
Ja se jonka pitäisi aina olla tasapainoinen laumanjohtaja muuttuukin epävarmaksi ja hermostuneeksi. Lenkkeilystä tulee pakollinen paha.
Mitä tekee koira?
No haluaa tietysti lenkille tyydyttämään perustarvettaan, mutta koska laumanjohtajaa ei ole saatavilla se muuttuu itse laumanjohtajaksi.
Lähes aina, kaikki koiran remmissä tapahtuva nk. häiriökäyttäytyminen johtuu siitä että, ihminen viestii teoillaan, olemuksellaan, sanoillaan ja energiallaan epävarmaa energiaa.
Ja koska koira ei ymmärrä sitä että ihminen on hermostunut oman koiransa käytöksestä, vaan se ajattelee että ulkoilma aiheuttaa ihmiselle sellaisia paineita että hänen johtajuutensa karisee, koiran sisäinen luonto ajaa sen olemaan laumaansa johtava ja pahimmassa tapauksessa vartioiva ja puolustava yksilö.
Käytös rähjäämisineen ja vetämisineen, ei ole rankkaa yksinomaan taluttajalle, se on poikkeuksetta stressitila myös koiralle.

Kuinka tämä tilanne sitten nk. otetaan haltuun?
Ensinnäkin, päätä, älä kuitenkaan agressiivisella asenteella, että nyt lähden koiran kanssa lenkille. Tiedosta että sinä ulkoilutat koiraasi, eikä toisinpäin. Lähdet ulkoiluttamaan itseäsi ja otat koiran mukaasi nauttimaan ulkoilusta. Vaikka koirasi olisikin se "hyvä syy" lähteä lenkille kun taivaalta tulee vanhoja ämmiä saavit nurinpäin.
Koiran tulee tulee odottaa RAUHALLISESTI ja hiljaa istuen omalla paikallaan niin kauan että sinä puet tarvittavat varusteet yllesi. Sen tulee tulla kutsuttaessa hihnan ja pannan luo ilman että säleet lentää lattiasta ja eteesi jää jarrusjäljet. Tai että sinä rullaat kuin hamseri pyörässä hänen perässään. Ovesta lähdetään vasta kun koira istuu rauhallisesti ja hiljaa vieressäsi. Useimmiten tässä kohtaa koiran raivokas ympärillä pyöriminen, vinkuminen ja muu touhuaminen tulkitaan innoksi. Ei, tällä ei juurikaan ole innon kanssa mitään tekemistä. Jos koira osaisi puhua ihmisen kieltä suusta tulisi sen tyyppisiä lauseita kuin , no eikö ne kuteet nyt jo mene päälle, mitä sä siinä hitailet, liikkuu liikkuu, MÄ haluun jo ulos, helkkari kun sua saa aina odottaa, jne. Eli mielentila täynnä, osin ehkä turhautunuttakin, mutta dominanssia kaikki tyyni. Lähtötilanne rakentaa myös lenkin energiat. Kun koira oppii ja tyyntyy  odottamaan nätisti, kaikilla on mukavampi lähteä lenkille.
Muista että koiraa johdetaan aina psyykkeellä, ei voimilla. Ei käskynalaisella mekaniikalla vaan tasapainoista auktoritariaa huokuen.

Koskaan ikinä mistään ovista, porteista, rappusista jne. koira ei saa mennä ihmisen edelle. Sen tulee rauhallisesti sen enempi pidättelemättä kulkea omistajan takana tai rinnalla Lenkillä koiran kulkupaikka on aina ihmisen (vasemmalla) sivulla ja siten että korkeintaan sen pää ohittaa polvilinjasi. Jos koiran kylki osuu jalkaasi se on jo 20cm liian kaukana siitä että sinä olisit lenkkinne johtaja. Ja jos edelläsi on lastenvaunut tms. koiran paikka on edelleenkin taluttajan rinnalla, ei esim. lastenvaunujen rinnalla. Koira korjataan oikealle paikalleen niin että nykäistään napakasti hihnasta ja ikäänkuin horjautetaan koiraa jolloin se ymmärtää että se on väärässä asemossa. Hihan avulla voidaan myös ohjata "vetämällä" oikealle paikalleen, mutta tämän tulee perustua ikäänkuin fysiikalla psyykettä jatkavaan toimintaan, ei pelkkään mekaniikkaan. Toinen konsti on tyrkätä jalkasi koiran eteen, ikäänkuin estää eteneminen. Mutta tämä ei saa juurikaan hidastaa vauhtia. Koiran ei siis tarvitse "liimautua" sinuun kunhan se ei ohita sinua. Mutta muista, heti samaisella sekunnilla kun koira on oikealla paikallaan, rentouta kätesi, helpota paine. Eli korjaa ja rentouta ja taas tarvittaessa korjaa ja rentouta. Hihnan tulee aina olla löysä ja kätesi voida roikkua rentona sivulla. Luota aina 100% siihen että koira kulkee kauniisti, korjaa tarvittessa mutta älä jää tuijottamaan kyseenalaistaen juuri saavuttamaasi tilannetta oikeasta asemosta. Mutten koira paineistuu myös oikeasta asemosta ja se ei ymmärrä mitä siltä haluat.
Koira saa haistella nenä kiinni maassa, vain silloin kun sinä pysähdyt ensin. Koira joka kulkee jatkuvasti kuono maassa kartoittaa reviiriä. Ja niin sen ei tarvitse tehdä koska sinä olet johtaja joka kartoittaa reviirin. Nuuhkaisut ohimennen vauhdin ja taluttajan toimintoja seuraavan asemon muuttumatta, ovat tietenkin sallittuja. Silloin koira nk. lukee ympäristöään normaalisti.
Koira käy tarpeillaan silloin kun sinä annat sille luvan jonka jälkeen se palaa takaisin sivullesi ja matka jatkuu vasta rennolla asemolla.
Miksi näin?
No jos ajatellaan luontaista koiralaumaa, joka tyydyttäen perustarvettaan, kulkee maastossa. Johtajakoira, jonka roolin siis aina ihmisen tulee omaksua, kulkee aina edellä ja muu lauma sen sivuilla tai perässä. Koskaan ikinä kenelläkään lauman alempiarvoisella jäsenenllä ei ole lupa ohittaa johtajaa.
Nöyrän seuraajan asemassa koiran ei tarvitse olla huolissaan, vahtia tai vaania mitään ympärillä tapahtuvaa. Se nauttii ylpeänä vahvan johtajansa rinnalla kulkemisesta ja rentoutuu toden teolla.
Monesti näkee koiria jotka ovat raahanneet omistajiaan 1,5 h perässään lenkillä ja ovat kotiin tultuaan siinä mielentilassa kuin missään lenkillä ei olisi oltukkaan. Eli koira joka joutuu lenkillä johtajan asemaan, ei polta henkistä energiaa vaan ikäänkuin kerää adrenaliinia jolloin tuntuu kuin fyysistäkin energiaa olisi vain tullut lisää.
Joskus on niin onnellinen tilanne että koiransa voi laskea vapaaksi jollain metsäosuudella lenkkiä. Tässä kohtaa koiraa saa mennä ulkoiluttajastaan ohikin, kunhan sen mielenkiinto pysyy koko ajan ulkoiluttajassa ja etäisyyttä on aina näköyhteys ja max. 30m. Ulkoiluttajan ei tarvitse olla huolissaan siitä että missä koira menee, koska koira pitää huolen että välimatka johtajaan ei kasva liian suureksi. Ja muista että luoksetulo pitää olla ehdottoman varmaa. Jos koira juoksee leikkiessään ohitsesi sen tulee pitää etäisyys sellaisena että se väistää sinut hyvin eli ei yritä keilata tai mennä jalkojen välistä. Sinun tulee voida seistä/ kävellä valitsemaasi linjaa pitkin, koira väistää riittävästi aina. Muuten käytös on dominoivaa, koira koittaa saada asemasi horjumaan.

No kuinka sitten reagoidaan vastaantulijoihin?
Yksinkertaisesti EI MITENKÄÄN.
Koiran kanssa kulkiessasi tärkeintä on se asenne että mitään hätkähdyttävää ei tule tapahtumaan. Jos sitten jotain tapahtuu siihen reagoidaan korjaten koiran käytös sillä hetkellä ja lenkki jatkuu rentona. Riippumatta siitä mitä tulee vastaan ja millä tyylillä sinä pysyt koirasi kanssa alkuperäisellä linjallasi ja alkuperäisessä vauhdissasi.
Jos koirasi kiinnittää vastaantulijaan huomionsa reagoi heti enennenkuin mitään muuta toimintaa alkaa tapahtua. Nykäise hihnasta, murahda, "tonäise" koiraasi kädelläsi/ jalallasi kaulaan tai kylkeen. Pienten koirien kanssa voit käyttää myös jalan kärkeä kevyesti ettei tarvitse kumartua älyttömästi. Näin katkaiset fiksaation enenkuin se saa kierroksia ja kiinnität huomion sinuun. Muista säilyttää rauhallinen, määrätietoinen ja tyyni energia. "Älä jää tuleen makaamaan." Korjaa niin monta kertaa kuin tarvis on, mutta muista että helpota paine aina heti kun saat halutun käytöksen. Vaikka ensin joutuisit korjaamaan kolmekymmentä kertaa minuutissa, muista rentouttaa. se on kuitenkin tila jonka vallitsevuuteen on pyrkimys. Vaadi kuitenkin ehdotonta, älä hyväksy sinnepäin toimintoja. Koiran tulee saada tarkkailla ympäristöään, mutta ei reagoida mihinkään.
Jos haluat pysähtyä vastaantulijan kanssa vaihtamaan kuulumisia, älä päästä koiraasi automaattisesti nuuhkimaan. Käske koirasi istumaan ja odota että se on rauhallinen jonka jälkeen voitte yhteisellä sopimuksella mennä toinen toisen luo ja antaa koirien haistella rauhallisena toisiaan. Ei koskaan niin että kaksi koiraa nuuhkii toisiaan hihnat pinkeänä taluttajiensa välissä. Jos epäilet vastaantulijan kykyä hallita koiraansa, tai huomaat jotakin pelkotiloja, epävarmuutta tai dominointia, älä anna koirasi mennä heidän luokseen. Voit silti pysähtyä vaihtamaan muutaman ystävällisen sanan. Katso että kun pysähdyt, koirasi pysähtyy niin että se ei jälleen kerran ohita sinua.
Koira näkee vastaantulijat, olivatpa he mummoja rollattoreineen, lapsia potkulautoineen tai ihmisiä koirineen, aina, toisena laumana. Jos koira joutuu johtajan asemaan, jota se siis melko poikkeuksetta on, kun se kulkee reippaasti omistajansa edellä, se joutuu ikäänkuin strategiseen päättely asemaan siitä kuinka toiseen laumaan suhtaudutaan. Kun koira joutuu päättelemään mitä kyseisessä tilanteessa kanattaa tehdä, lukee se tilannetta ensin oman laumansa viestityksen kannalta ja sitten sen kannalta mitä toinen lauma viestittää. Primitiivisesti, muutamissa sekunneissa, syntyy koiran koosta, iästä, sukupuolesta tms. riippumatta ajatuksia, halutaanko nämä laumat liittää yhteen, liittää osa laumaa kaappaamalla se yhteen, karkottaa toinen lauma tältä reviiriltä tai jopa deletoida koko lauma tai osa siitä. Kova pala koiralle, jopa rankkaa stressiä aiheuttavia mietteitä. Suosittelen siis kaikkia ottaamaan kauniin hymyn ja tyynen asenteen luotsaamaan koiransa toisesta ohi ja tarvittaessa pikkuisen avaamaan suutaan äänelläkseen että me menenemme (esim.) vasemmalta ohi, kiitos ja hyvää päivänjatkoa.
 Älä hermostu jos koirasi ei mennyt juuri sillä kertaa kuin elokuvissa. Päätät että ensikerralla olet taas oppineempi ja tasapainoisempi. Äläkä anna vastaantulevan reaktioiden ärsyttää itseäsi. He eivät tiedä mitä he tekevät tai sanovat tai ovat tekemättä. Ehkä jonain päivänä hekin oppivat lukemaan ja puhumaan koiraa.
Näytä ylvästä esimerkkiä vaikka he eivät sitä juuri silloin ymmärtäisikään.
Kun pysähdytään, koiran kuuluu pysähtyä samaan aikaan, ilman että sitä jarrutellaan etukäteen mitenkään. Useimmiten hitaasti reagoivat koirat oppivat itse pakittamaan pari askelta huomatessaan jarrutuksen menneen pitkäksi. Jos koira ei korjaa paikkaansa itse, korjaa se niin että oma asemasi ei muutu. Esim. koukkaa jalallasi pohje kohti koiran rintakehää ja "tuuppaa" se oikealle paikalleen. Älä kävele koiran perässä sen rinnalle niitä kahta askelta, se tekee sinusta seuraajan.
Lähde pysähdyttyäsi liikkeelle vasta kun koira ei yritä lähteä ennen sinua ja hihna on löysä, tilanne on rento.
Opeta koirasi ohittamaan tututkin vastaantulijat tyynen rauhallisesti. Älä anna koirasi olettaa minkään muun kuin rennon ohittamisen olevan automaattista.
Äläkä missään vaiheessa yhdistä ruokaa ja lenkkeilyä! Ei lenkin aikana "nameja"!
(syitä tähän kerron toisessa osiossa.)
Sitä miten muut käyttäytyvät tai mitä ylipäänsä kohtaatte lenkillä, et voi tietää saati päättää. Mutta sinulla on täysi valta päättää siitä että oma laumasi käyttäyttyy rauhallisesti ja on sinun rinnallasi turvassa ja tasapainossa. Mitä vähemmän sinä siis reagoit, edes psyykkisesti,  käsivarsi ropan jatkeena vastaantulevaan koiraan, sen paremmin koirasi ymmärtää että se ei ole mitään mihin teidän tarvitsee reagoida.

Koira oppii hyvän johtajan alaisuudessa uusia tapoja jopa kerrasta. Joten älä vaivu epätoivoon, tai edes tuskastu ettei koirasi opi koskaan kulkemaan rennosti lenkillä. Ole määrätietoinen, rohkea, rauhallinen ja LUOTA KOIRAASI!
Tämäkään tekeminen koiran kassa ei toimi perustuen mekaniikkaan, vaan luottavaan psyykkiseen asemaan ja kykyyn korjata ei toivotut reaktiot nopeasti, palautuen samantien rentoon asemaan.
Jokaisella ihmisellä on kyky oppia tämä taito ja asema.

Jos tuntuu että rimpuilet viikosta toiseen samojen ogelmien hihnassa niin älä epäröi ottaa yhteyttä KOIRAKORJAAJAAN. Tulen mieluusti auttamaan sinut ja koirasi oikeaan mielentilaan jotta lenkkeily olisi kummallekkin suurta iloa ja nautintoa tuottavaa. Kun onnistuu kerran onnsituu toisenkin ja siitä se hyvä johtajuus kumpuaa!

-Koirakorjaaja Kati